14.8.2017

Ranunculus

Tämä tarina alkoi Midsummer Haze -huivista, jota varten erehdyin ostamaan Lankamaailman alesta Onion Mohair&Wool -lankaa. Erehdyin siksi, että onnistuin hämmästyksekseni hankkimaan tavaraa, jota en uskonut olevan olemassakaan: lanka kutitutti, kynsitytti ja raavitutti ihollani, joka yleensä on kestänyt mitä tahansa. Huivi meni purkuun ja langalle piti keksiä sellaista käyttöä, jossa se ei pääsisi juurikaan kosketuksiin ihon kanssa. Siitä se sitten lähti. Ajattelin, että joku löysä paituli, jota pidetään jonkin toisen vaatten päällä, voisi toimia.


Malli: Ranunculus, suunnittelija Midori Hirose (Raverly link)
Lanka: Onion Mohair&Wool, 3 kerää
Puikkoset: 5,0 mm
Päällimmäisin ajatus: No, tulipahan tehtyä.

Onnistuin sitten valitsemaan todella löysän mallin. Ja vielä lyhytkin siitä tuli, vaikka jatkoin ohjeen mittaa jonkin verran. Tämä Ranunculus on juuri sellainen paidan malli, jota en oikeastaan tajua ollenkaan. Nämä lyhyet ja leveät härpäkkeet näyttävät ihanilta Ravelryn ja IG:n kuvissa, mutta livenä tällaisen täti-ihmisen päällä homma heiluu naurettavan ja säälittävän rajamailla. Ilmeisesti tämmöisiä pidetään löysien mekkojen kanssa; näin ainakin niissä somen kuvissa, joita minä olen ihastellut. Minä en juuri mekkoja käytä, löysiä varsinkaan, mutta ajattelin silti antaa Ranunculukselle mahdollisuuden, sillä kerrospukeutumisesta minä pidän ja tämmöinen outo pörrö saattaisi ihan hyvin toimia parin eri mittaisen paidan päällä liehumassa. Onpahan kerrankin jotain uutta ja eksoottista meikäläisenkin vaatekaapissa.


En tehnyt ohjeeseen muita muutoksia kuin vartalon sileään osaan nelisen senttiä lisää mittaa ja samoin helman resorikin on himpun verran ohjeen suositusta pidempi. Näin isolle naiselle jokunen sentti lisää ei olisi haitannut, mutta vaatteen luonne siinä olisi saattanut muuksi muuttua. Tein kaula-aukon silmukat todella löysiksi, koska toivoin kaula-aukon valahtavan niin alas, ettei neule joutuisi kovin helposti kosketuksiin kaulan ihon kanssa, mutta ihan en siinä onnistunut. Kuvissa kaula-aukon reuna näyttää epäsiistiltä ja taidan siistiä sen vielä virkkuukoukun kanssa ennen varsinaista käyttöön ottoa. Hihat olivat sellaisia viipokkaita, että kiersin hihansuut jo virkkaamalla saadakseni hihan muodon pyöreämmäksi.


Ostin lankaa alunperin kaksi kerää. Hain toiset kaksi lisää, eli yksi kerä jäi. Tekisi mieli ihan vimmatusti neuloa siitä viimeisestä kerästä pörröpipo, mutta kutinapuoli epäilyttää. Saas nähdä. Tuo langan siniseen taittava väri vaan on jotenkin niin hieno, että en haluaisi kerän unohtuvan kummalankojen surulliseen joukkoon. Itse asiassa huomaan tässä tuumailevani, että pitäisiköhän tempaista ja ostaa syksyn päälle jotain sinistä (hui) merinoa vaikka paitaa tai huivia varten... Kovin on outoja mielihaluja liikenteessä, huomaan. Nyt pitää olla tarkkana, että joku roti säilyy. Onneksi on jo uutta mustanharmaata puikoilla!

7.8.2017

Maltti ja harkinta

Tiedän, että otsikko kuulostaa halpahintaiselta Jane Austen -kopiolta, mutta mennään sillä silti. Maltti ja harkinta - tai pikemminkin niiden puute - on nimittäin ollut elämäni kantava teema käsityötaiteen saralla ja tänä kesänä eri toten.


Kaikesta tästä puhuminen on tietysti jokseenkin kiusallista, koska toki haluaisin antaa itsestäni jämptin ja tarkan naisihmisen kuvan. Toisaalta blogiani pidempään seuranneet lienevät huomanneet, että fiilispohjalta mennään niin hyvässä kuin pahassa. Kyse on ehkä temperamentti - ja luonneasioista. Kun neulotuttaa, haluan neuloa, enkä vätystellä mallitilkun kanssa. Olen huomannut kestäväni jopa purkamista ja useampia aloituksia paremmin kuin yhden pikkiriikkisen mallitilkun neulomista, kostuttamista ja kuivattelua. Minulla ei yleensä ole malttia odottaa seuraavaan päivään, jotta pääsisin kaupoille ostamaan oikeaa puikkokokoa tai sitä työhöni paremmin sopivaa lankaa. Aloitan niillä, mitä on ja heti. Silläkin uhalla, että purkuun menee. Ja lankakaupoilla minulla on harvoin aivan tarkasti tiedossani, mitä aion neuloa: minä hipellän lankoja ja ostan sitä, mikä sillä hetkellä tuntuu ja näyttää hyvälle. Hyvin on lankaa saanut neulotuksi silläkin tavalla ja tällä ollaan pärjätty. Mutta viime aikoina nämä vinkeeni ovat alkaneet jossain määrin kiusata. Vähäinen neulonta-aikani tuntuu tuhrautuvan enimmäkseen väärien valintojen korjaamiseen, purkamiseen ja paikkailuun. Tänä kesänä valmistuneet neuleet ovat laskettavissa yhden käden sormin. Sellainenkin käsi riittää, jossa ei ole kaikki viisi sormea tallella.


Joku aika sitten aloittamani Joji Locatellin Midsummer Haze -huivini tuskin valmistuu ihan heti, sillä aloitin väärällä langalla. Ihastuin väriin. Ja koska olin jo ajatellut haluavani huiviini mohairia, riitti, että lanka oli harmaata, edullista ja että siinä oli mohairia. Huivi oli pitkälti yli puolen välin, kun oli pakko lopettaa. Tajusin toki jo ostaessani, että lanka tuntui mohairista huolimatta (mukana oli 50% villaa) karkealta, mutta ostin silti (!). En yleensä kutise, mutta Onionin mohairvilla tuntui alusta asti kaulan iholla hankalalta. Lanka ei myöskään tehnyt oikeutta huivin pitsikuviolle. Kesti kuitenkin siis yli puolen välin huivia, ennen kuin minulla oli malttia miettiä asiaa rauhallisesti. Olisin voinut miettiä asian loppuun saakka jo ostopäätöstä tehdessäni, jos en olisi niin koheli. Jos malttaisin käyttää nuppilihastani kiireettä ennen neuletyöhön ryhtymistä, välttyisin monelta murheelta. Esimerkiksi tämä kuvissa näkyvä huivi olisi mielestäni vieläkin kauniimpi, mikäli olisin käyttänyt reunaan mohairia vain yksinkertaisena. Koetin olla kerrankin harkitseva, mutta en tälläkään kertaa miettinyt loppuun asti. Pelotti kait jättää kaikki reilusti yli 1200 reunasilmukkaa ohuen mohairsäiken varaan ja tein siksi tuplana. Mutta ulkonäöllisesti kevyempi ratkaisu olisi ollut - uskon - parempi. Ei minulla käynyt kolikon toinen puoli mielessäkään, ennen kuin olin tehnyt viheliäistä picot bind offia sen verran pitkälle, ettei minussa ollut enää naista purkamaan.


Malli: Knit´n slide, suunnittelija Stephen West (klik)
Langat kaikenmaailman ihanuuksia (Hedgehog Fibers, Walk Collection, Qing Fibre). Ideana oli lähteä siililangan Typewriter -sävyllä ja päätyä saman langan mustanharmaaseen Graphiteen - feidata, niin kuin nykyään on peräti trendikästä.
Puikkoset: 3,5 mm. Yhdet puiset KnitProt katkesivat, peijooni sentään.
Lopputulos: Yllättävän toimiva, vaikka on ehkä himpun verran turhan gootti. Se on tuo pikimusta kaksinkertainen Austermannin mohairsilkki tuossa reunassa, mikä sen tekee.


Huivistahan piti tulla väreiltään köyhä valko-musta-harmaa ryyditettynä joillakin speckleillä, mitä noissa langoissa nyt on. Tummasävyiset QingFibren Panda ja siililangan NightRide sisälsivät kuitenkin niin paljon värikkäitä roiskeita, että ei tästä nyt sitten mikään sumuun sulautumishuivi tullut. Vaikka lopputulos onkin minusta aika hieno, se on jälleen jonkinlainen esimerkki siitä, että minulla pukkaa lopputulos olemaan jotain muuta kuin mikä tarkoitus alunperin oli. Lopusta puheenollen: en tutkinut ohjetta sen kummemmin etukäteen (en tietenkään) ja oli melkoinen järkytys tajuta, että lopussa puikoilla on todellakin 1231 silmukkaa. Siis tässä pienemmässä koossa. Soile kyllä varoitteli minua etukäteen, mutta tietysti se meni enimmäkseen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta nytpähän tiedän.

Laitoin muuten uuden neuleen puikoille. Liikoja harkitsematta. Kyllä minä vielä joskus muutun. Ehkä.

26.7.2017

Erittäin harmaata

Oi, tätä suven pitoa. Päätä on nollattu ihan urakalla, jopa täällä blogin puolella, ja hiljaista on piisannut. Lienee viisainta ilmoittautua; minut voi edelleen laskea neulojien heimoon. Ja vaikka se niin kamalalta kuulostaakin, niin hiukan on jo pitänyt miettiä syksyä. Siitäkin huolimatta, että mittari näyttää tänään plus 25 astetta. Vihdoinkin.


Aloitin kuvissa näkyvän keskeneräisen Knit ´n´ Slide -huivin matkalla Jyväskylän neulefestareille bussissa. Tämä oli siis ns. matkaneuleeni. Koska toinen nimeni on Aku Ankka, huomasin jo vartin päästä startista, että otin vääränväriset langat mukaan. Ei tullut kauheasti neulottua ja sekin vähä meni purkuun. En voi kehua, että huivin nykyisetkään värisävyt aiheuttaisivat minussa suurempia värinöitä, mutta aion neuloa sen loppuun jetsulleen tämmöisenä, koska tarve. Haluan ankeuttajasävyjä, kummallista ruskeaa ja mustaa, jota vaatekaappiini kuuluu aika tavalla. Koko ajan on valtava himo pohtia huiviin keltaista, vaaleanpunaista tai jotain yksisarvissateenkaariponilankaa reunusta varten, mutta aion vetää tyynesti harmaanmustalla. Vaikka hampaat irvessä. Tylsällä ihmisellä voi olla tylsiä päiviä varten tylsähkö tai ainakin sellaiseksi aiottu huivi.


Mielen päällä polttelee myös Jyväskylän festareille julkaistu kesäinen, Joji Locatellin suunnittelema Midsummer Haze, jonka ajattelin kyllä neuloa mohairista. Harmaasta mohairista. Onionin langat ovat minulle aivan uusi tuttavuus ja on mielenkiintoista nähdä, miten tuo sarjan mohair käyttäytyy. Lankamaailmassa asioidessa iski jonkinlainen Sulo Vilén -kohtaus, sillä alesta löytyi sopivaa lankaa myös Leila Raaben Deschain -paituliin. Ensimmäinen erähän Deschainin ja minun välillä päättyi katkeraan tappioon ja paita meni purkuun, mutta nyt on villaa kehissä ja jopa sen verran, että aivan napamittaan ei tarvitse tyytyä. Sanomattakin lienee selvää, että sekin lanka on iloista tummanharmaata.


Nyt äkkiä ulos neulomaan, ennen kuin helle loppuu! Hopi hopi.

8.7.2017

Lystin pidossa

Jyväskylän neulefestarit on kuin neulojan joulu. Lahjat toki pitää ostaa itse, mutta niin se minun iässäni taitaa muutenkin olla. Ja hyvänen aika, että olikin ostettavaa, ihanuutta ja kaikenlaista silmäkarkkia tarjolla. Ja oppiakin vielä! Aika kului ja lystiä piisasi niin, että en muistanut ottaa kuvia juuri ollenkaan. Pahoittelen leväperäisyyttäni.




Olin paikalla torstai-iltapäivästä perjantai-iltaan. Kurssien osalta kävi tänä vuonna sikäli kehno flaksi, että mieluisimmat sijoittuivat hankaliin, jopa minulle mahdottomiin ajankohtiin tai sitten ne myytiin loppuun jo ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Ostin paremman puutteessa - niin luulin - paikan perjantaiaamuun Joji Locatellin Approach to Sweater Design -kurssille, vaikka minulla ei ole haaveita paitasuunnittelijan urasta enkä etukäteen ajateltuna kokenut suuria intohimoja aiheeseen. Tuumasin vain, että itse suunnitteluprosessin tuntemisesta saattaisi olla hyötyä. Ja kuinkas kävikään? Kurssi oli niin mainio, että uskon - jos en nyt ihan suunnittelevani - niin ainakin muokkaavani valmiita paitaohjeita itselleni sopivammaksi tämän jälkeen ihan eri fiksusti. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut oikeastaan ostaa Jojilta jokin toisenkin kurssin, sen verran hyviä vinkkejä ja selväjärkistä oppia oli tarjolla. Fanikuvaa en jäänyt jonottamaan, sillä minulla oli jo kiire tekemään hankintoja.
Olin suunnitellut etukäteen hankkivani yhdet paitalangat sekä sekalaisen joukon huivilankoja. Lisäksi haaveilin trendikkäästi sukka-blankista. Paitalangat jäivät hankkimatta, mutta huivilangoissa kärsin katkeraa runsauden pulaa. Tehdä nyt valintoja, kun voisi ottaa käytännössä miltei kaiken joka kojulta. Loppupeleissä matkaani tarttui jokunen Walk Collectionin vyyhti ja pari lisää Primrose Yarnsilta (lankakauppa Ilon koju). Varsinainen kuumotuksen kohde etukäteen oli Qinq Fibre, josta ostin alla näkyvät ihanuudet. Voi sentään!




Jostain syystä vanha ja pitkään paitsiossa ollut suosikkini, vihreä, nostatti kovasti mielihaluja. Yllä näkyvän Qing Fibren vyyhdin lisäksi toinen Primrose Yarnsin ostoksistani oli vihreäsävyinen (alla jo kerittynä ja työn touhussa). Kaiken huippuna Petrichor Yarnsin osastolta minulle suorastaan karjui mintunvihreä mohairpallero, joka ei jättänyt rauhaan. Pitkällisen taistelun jälkeen minun oli luovutettava ja haettava se mukaani, vaikka sen ostoksen kanssa totisesti puhui enemmän tunne kuin järki. Mutta jestas, että se on ihana! Olen ihan in love.


Sukka-blankin löysin Ilulta. Kuten tiedätte, olen maailman ehkä vastentahtoisin sukanneuloja, joten sitä sukkaparia odotellessa kenekään ei kannata pidättää hengitystään. Uteliaisuuttani sorruin myös yhteen La Fée Filin gradienttipalleroon. Se mahtaa olla mintunvihreän mohairin lisäksi ainoa yllätyshankinta, mutta enköhän minä sillekin käyttöä keksi. Laitan kuvia näistä, kunhan saan ne joskus puikoille.

Lopuksi pitää vielä hehkuttaa Titityyn siililankaseinää. Semmoinen oli ilmestynyt talven aikana lankakaupan takahuoneeseen vastapäätä komeaa Holst Garn -rivistöä. Tuumattiin Soilen kanssa, että huoneeseen tarvittaisiin oikeastaan nojatuoli tai jokin muu istuin. Siinä voisi istahtaa keskellä tilaa kuin taidemuseossa ja arpoa vuoroin Holsteja, vuoroin Hedgehoggeja ja pohtia värivalintoja. Se nimittäin ottaa aikaa.


Loppuaatokset:

- Jos ja kun festivaalit tästä jatkuvat (jatkuvathan?!), niin pitäisiköhän sitä festata meikäläiselläkin enemmän kuin tähän asti. Useampia kursseja?
- Jos ikinä saan enää yhdetkään sukat neulottua, niin ne voisivat tulla juuri tuosta blankista. Kutkuttaa melkoisesti uteliaisuutta tuommoinen kangassuikero.
- Hiukan jäi kaivelemaan se Louhittaren Luolan pörröinen alpakka. Olisiko pitänyt?

Niin ja saako lähettää terveisiä? Terveisiä kaikille juttukumppaneille ja seuranaisille ja hihasta nykässeille. Ja tietysti iso kiitos kaikille heille, jotka festivaaleja ovat ja olivat tekemässä. Kyllä kelpasi.

3.7.2017

Pussihukka ja muita pussukoita


En tiedä, rohkeneeko tätä tunnustaakaan, mutta aion silti sanoa: minulla ei ole koskaan tätä ennen ollut ns. projektipussukkaa. Ei, vaikka olen yrittänyt esittää täällä blogissa vakavasti otettavaa neuleharrastajaa jo vuosikaudet. Mutta älkää huoliko, nyt on puute korjattu. Minulla on niitä neljä. Neljä!


Olen tosiaan ihan juntti näissä neulojien accessories -asioissa. Kiepsautan silmukkamerkit värikkäistä langanpätkistä, projekteja säilön ja kanniskelen vaikka muovipusseissa enkä omista esimerkiksi vaihtopäisiä puikkoja. Olen odottanut tuskanhiki otsalla sitä hetkeä, että joku poloinen erehtyy pyytämään Instassa minua esittelemään käsityöpussukkani sisältöä sievine saksineen, mittanauhoineen ja puikkomittoineen. Älkää pyytäkö, ei minulla ole sellaista. Kaikki tykötarpeeni ovat hujan hajan milloin missäkin eivätkä ne missään nimessä ole "sieviä". Asia on alkanut jossain määrin kiusaamaan minua ja ostin jopa pussillisen somia ja värikkäitä silmukkamerkkejä. Juuri sellaisia, mitä Stephen West säilyttää kengissään, mutta hukkasin silmukkapaketin ennen kuin ehdin ottaa merkit käyttöön. Tietysti. Niin pieni paketti, niin tohelo nainen. Minusta ei taida olla salonkikelpoiseksi.


Palatakseni pussukoihin: lopputuotteeksi asti eteni kaksi pienempää ja kaksi keskisarjan yksilöä. Pienempään mahtuu vaikkapa pipo- tai sukkaprojekti (ai, että tämä jaksaa naurattaa minua - sukkaprojekti, minulla!) ja isompaan huivi. Pussukoiden teko oli uskomattoman helppoa. Olin kuvitellut sen jotenkin paljon vaikeammaksi ja vetoketjun ompelua pidin lähestulkoon mahdottomana tehtävänä, mutta totesin aika pian olleeni vähintäänkin naurettava aatoksineni. Ei kuulkaa, Hipun ohjeella pussukoita syntyy kuin liukuhihnalta. Jos on jossakin olemassa vielä joku toinen onneton projetipussukaton neuloja, niin älä enää emmi, nyt pussukka-asiat kuntoon.


Käytin kankaina omia varastoja. Yllä oleva froteekangas oli joskus Vero Modan hame, ruskeasävyisen saksin jostakin retroverhosta ja valkoinen kangas on napakkaa, vanhaa, laadukasta pellavaa (mikä lie laudevaate). Koska olen hieman kuumissani parin viikon päästä käynnistyvästä Game of Thronesin seiskakaudesta, piti mustasta sametista askarrella oikea hurjasusi ja Suomen säihin aina sopiva teksti. Kukikkaaseen pussiin lisäsin mittanauhaa tuumissa ja vetoketjun vetimeen Succaplockin puikkomitan koolle 3 ja 3,5 mm. Ruskealla ristillä koristeltu pellavapussi ommeltiin First Aid -teemalla; siitä voisi vaikkapa tulla joskus pussukka sieville saksille ja muulle tarpeelliselle tilpehöörille. Sillä tokihan olisi helpompaa, jos kaikki tykötarpeet olisivat käsillä erityisessä hätäapupussukassa.


Joku uusista pussukoistani pääsee jo tällä viikolla lauteille ja retkiseuraksi Jyväskylään, on meinaan neulefestaria ja bussineulontaa luvassa. Reissuneule on vielä tosin päättämättä. Festarisuunnitelmissa on yksi Joji Locatellin kurssi, yleistä pyörimistä tapahtumapaikalla sekä todennäköinen konkurssi markkina-alueella. Muutoin neuleteemaiset uutiset tästä osoitteesta ovat äkkiä kerrotut: löysin kesken olevan briossihuivini (jippii!) ja pääsin lentokoneeseen ja vielä takaisinkin pyöröpuikkoineni. Lisäksi olen harjoittanut testineulontaa, minkä vuoksi sekä IG että blogi ovat tarjoilleet koko kesän radiohiljaisuutta neulepostausten osalta. Mutta niin - minä ja projektipussukka ollaan perjantaina festareilla, nähdäänkö siellä?