Sivut

31.8.2014

Yksi plus yksi

Minulla oli vanha villakankainen retrotakki, joka ei kelvannut kenellekään. Hankala malli ja sellaiset lyhyehköt hihat, jotka vaatisivat pitkävartisia hansikkaita. Minulla oli myös sukulaistädiltä saatu Pentikin poromokkainen mokkapusero ehtaa 1980-lukua. Sen ongelmakohdat löytyivät puolestaan topatusta olkapään seudusta sekä napamittaisesta helmasta.

Kun näin kaupan lehtihyllyllä Suuren Käsityön uusimmassa numerossa (8/2014) raglanhihaisen puseron, jossa oli yhdistetty tekonahkaa ja collegeneulosta, tiesin, mitä kaappini kummajaisista olisi tuleva. Palapelihommiksihan se meni, mutta onneksi mokkapuseron pinta oli jo ennestään kuin tilkuista tehty.


Purin molemmat vaatteet saumoista ja leikkasin mokkapaidan etukappaleen ja takakappaleen uusiksi Käsityö-lehden kaavojen mukaan. Jouduin ottamaan mokkaa jostain pois ja vastaavasti lisäämään esim. helmaan ja kainaloihin reilusti lisää. Toinen hiha - sen verran leveä se oli - riitti tähän kaikkeen mainiosti. Villakangastakista käytin hihat ja hieman toista helmaa. Koska hihakappaleiden nurjalla oli paljon tukikangasta jäljellä, päätin etten päärmää villakankaan reunoja ollenkaan. Tikkasin kaula-aukon kohdat ja hihansuut purkautumisen estämiseksi, mutta ajan myötä niihin saa tulla hiukan rispaantuneen näköistä hapsua. Hihatkin on rakennettu useammasta kappaleesta, koska alkuperäisten hihojen mitta ei riittänyt näin julmalle amatsoonille alkuunkaan. 


Projekti tuli sikäli kalliiksi, että lehden hinnan lisäksi hankin koko joukon värikkäitä villalankoja, koska alkuperäinen ideani oli kirjoa tähän puseroon tulevat hihat. Kun paita oli ommeltu ja kirjontoja vaille valmis, tajusin, ettei hihoissa ole mitään vikaa, vaan paremminkin potkua tarvittaisiin tuohon mokkaosioon. Niin hurja en kuitenkaan ole, että rupeaisin keltanokkana mokkaa tai nahkaa kirjomaan. Suunnittelin hetken korvaavia toimintoja, mutta sitten minimalismi voitti. Joskus kauan sitten pullonkorkkien ympärille virkkaamani rintarossin siihen kuitenkin laitoin - ikään kuin kaveriksi.


Taidan ruveta yrittämään sitä saksalaista ohjetta seuraavaksi, vaikka pitäisi vissiin sukkia, lapasia, pipoja ja sen sellaista. Täällä oli aamulla jo tosi kylmä.

24.8.2014

Knit faster, winter is coming

Konttineuleesta kuoriutui kauluri, hartialämmike - mikä tämä tämmöinen nyt on.


Ohje: 156-32 Autumn Grace - ilmaisohje Drops Designin sivuilla englanniksi täällä ja suomeksi täällä
Lanka: Noro Silk Garden, noin 3 kerää
Puikot: 6,00 mm

Kovin paljon asiasta ei ole sanottavaa: ohje oli hyvä ja melkein kaikki meni ihan niin kuin piti. Suomenkielisestä ohjeesta puuttui kuvio, jossa ruutujen tekojärjestys havainnollistetaan, mutta se löytyy esimerkiksi englanninkielisestä ohjeesta, jonka mukaan tämä omani on neulottu. Ainoa, mikä hieman närästää, on käytetyn langan sävy. Vaikka sotkin tummasävyisen Noro-kerän joukkoon hiukan heleämpääkin tavaraa, yleisvaikutelma on makuuni edelleen turhan violetti. Mietin vakavasti kaulurin koristelua, jotta se olisi vähemmän tummasävyinen, mutta luovuin ajatuksesta. Muistattehan vanhan pelkoni överin puolelle menemisestä?


Jaa-a. Onneksi on loppuillaksi sen verran paljon leipätöitä, ettei tarvitse ruveta arpomaan mille ryhtyisi seuraavaksi. Kesällä aloitettu silkkineule on kesken, ompeluasiat ovat levällään pöydällä ja eilen kävin ostamassa tarvikkeita kirjontaa varten. Ja se yksi halvatun kassikin on vaiheessa. Lisäksi olisi eräs saksankielinen ohje, josta en ole vielä tajunnut edes sitä, neulotaanko se kokonaan vai onko osa siitä virkattu. Että voi olla vaarallista elämää.

21.8.2014

Solmussa

Ostin komean oranssia, huovutettua, sormenvahvuista putkilonauhaa. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä siitä tekisin, mutta jostain syystä nauhaa oli saatava. Eilen rupesin vääntelemään siitä solmuja ja syntyi aika hauska kaulakoru.


Tein koruun sen verran mittaa, että saan sen juuri ja juuri pois kaulasta nostamalla pään yli. Minkäänlaista kiinnityssyteemiä ei siis ole, vaan otin kaapista oranssia huovutusvillaa (sattui olemaan) ja huovutusneulan ja pistelin villan avulla nauhan päät yhteen. Kieritin villasäikeitä nauhojen liitoskohtiin kuin parmankinkkua meloniviipaleen ympärille ja annoin neulan laulaa. Tuli oikein hyvä. Äkkiä katsottuna nauha siis vain jatkuu ja jatkuu eikä siinä ole päätä tai häntää laisinkaan.

Jos joku haluaa kanssa, niin mitenpä toimitaan. Hommataan ensin jotain nauhaa tai neulotaan i-cordia tai mitä nyt kukanenkin kaulaansa haluaa. Sitten googletetaan tai etsitään Pinterestistä ohjeita ja ideoita vaikkapa hakusanalla "knotted jewelry". Löytyypi valmista tavaraa ja ohjetta jos jonkinlaista. Mutta jos haluaa just samanlaisen, kuin tämä minun näissä kuvissa, niin laitan tuohon alle vielä lähikuvan etuosan solmuista. Sen avulla kuka tahansa pystyy pyöräyttämään ihan samanlaisen korun, vieläpä käden käänteessä. Niin minäkin tein; minun koruni mallina oli kultainen, paksu kaulakääty, jonka kuvaan törmäsin netissä.


Tässä minun mallissani nauha on kaksinkerroin. Ensin tehdään toinen solmu, sitten toinen. Valmiita solmuja voi liikutella ja muokata löysäämällä ja kiristämällä nauhoja. Kokeilkaapa, hyvä siitä tulee!

19.8.2014

Uutta putkeen

Oho. Nyt rupesi tulemaan konttia.


Kaapista löytyi jokunen Noro. Ajattelin hoitaa ne pois kuleksimasta.

17.8.2014

Virkattu pipo

Eilisen postauksen harmaista villoista kuoriutui pipo. Tänä aamusella pistelin piposeen vielä jokusen koristeen ristipistotyyliin.


Pipo on helppo ja nopea. Se on virkattu isolla koukulla peltiefektin välttämiseksi ja vieläpä tarkoituksellisesti löysällä käsialalla. Aloitin virkkaamalla ketjusilmukkanauhaa pääni ympäryksen verran, minkä jälkeen kiinnitin nauhan piilosilmukalla lenkiksi. Pipoa ei ole virkattu spiraalina vasta kuin ihan lopussa kavennuksia tehtäessä, vaan tein ihan "oikeita" kierroksia. Kun pipossa oli tarpeeksi korkeutta, ryhdyin kaventamaan joka kymmenennen silmukan jälkeen virkkaamalla kaksi silmukkaa yhteen. Pari viimeistä kierrosta tein kavennuksia tiheämpään, jotta sain piposen näyttämään asialliselta enkä miltään tonttulakilta. Kaikki silmukat ovat kiinteitä sen takia, että niihin on kivempi tehdä ristipistoa kuin esimerkiksi pylväisiin. Pipon malli on suorana ns. Aake (ihan kivan näköinen sekin), mutta minä tykkään taittaa piposta löysät taakse siten, kuin kuvista joku ehkä näkee.


Ristipistokuvio on vain tuossa yhdessä kohdin, jolloin sen voi kääntää enemmän tai vähemmän näkösälle fiiliksen mukaan. Pipossa käyetty lanka on Istex Alafoss Lopia eli samaa kuin kevättalven pitkässä tunikassani ja käytin koukkua nro 6,0. Lankaa meni noin kerä, ehkä himpun päälle. Kirjontalangat ovat joko yksinkertaisella tai kaksinkertaisella pisteltyjä riippuen käytetyn langan vahvuudesta. Enimmäkseen siellä on Dropsin Delightia, jonkun verran Noro Silk Gardenia ja muut ovat ihan vain jotain pätkiä. Ristipistojuttuja varten löytyy netistä ihan valtavasti mallia jos jonkinlaista, tässä apuna toimi ipadille virkatun suojapussukan koristeluun annettu selkeä ohje, jonka löydät täältä.

Ompelukoneen kanssa menee huonommin. Perheen nuoriso innostui koneen pörinästä siinä määrin, että Husqvarnalle saa kohta ruveta varaamaan aikoja, jos aikoo ruuhkan jossakin välissä polkimiin päästä. Ongelma on tietysti miellyttävä, mutta silti.