23.6.2016

Mittumaarin värinen

Kisa mieluisimmasta juhannuskäsityöstä on ratkennut. Aion neuloa mohairpilveä! Ja ihmetellä sitä, miksi olen syrjinyt mohairia monen monta vuotta - tämähän on kivaa ja höttöistä, kevyttä kuin perhosen lento.


Puikoilla on Nancy Marchantin Iris Divine, johon löytyy Ravelryn kautta maksullinen ohje. Nancyn mohairhattarat kuumottivat jo pitkin kevättä, mutta lopullinen palo syttyi vasta, kun näin huiveja livenä: Soilen keltaisen Autumn Lacen sekä Nancyn itsensä Willown. Voi pojat sitä keveyttä! Kuten tapoihini kuuluu, tuskailin tovin värien kanssa, mutta nyt näyttäisi siltä, että voittoisa cambo on vihdoinkin löytynyt. Yritin alkuun keltaisella, mutta sille ei löytynyt tarpeeksi näpsäkkää kaveria. Sitten aloitin harmaalla, mutta suureksi järkytyksekseni se ei potkinut kylliksi. Tämä kuvien vihreä yhdistelmä ei ole sekään mikään napakymppi, vaan paikallisten lankakauppojen vaatimattoman mohairtarjonnan rajoissa väkisin väännetty kompromissi. Jostain kumman syystä olisin halunnut syvän tummanvioletin huivin, peräti reuhakkaan, mutta sellaista ei tietenkään ollut tähän hätään saatavilla.

Menen nyt jatkamaan. Nykyisellä neulontavauhdillani kaikki mahdollisuudet on käytettävä viisaasti hyödyksi. Toivotan samalla teille kaikille mukavaa Mittumaaria! Mitäs te aiotte neuloa?

17.6.2016

Alive and kicking

Ei ollut tarkoitus, mutta niin vain kävi. Olen lomaillut blogistani sen verran tehokkaasti, että ehdin jopa unohtaa tunnukset tililleni. Nyt ne on sitten Bloggerin suosiollisella avustuksella kaivettu esiin, eikä yhtään liian aikaisin, sillä täällä on jotain näytettävää.


Malli: Briochevron cowl, suunnittelija Stephen West.
Langat: Enimmäkseen Madelinetosh Tosh DK sekä Louhittaren luolan Tuulian Tytär. Sinapinkeltaisen merkki on Cascade220 Heathers.
Puikkoset 4,0 mm.


Aloitin Stephenin patenttihärpäkkeen jo joskus kevättalvella ja kauan sitä tulikin tahkottua. Kaksi ensimmäistä aloitusta purin koko- ja väriongelmien takia ja tämä kolmas, nyt valmistunut versio, hyytyi kevään kovaan työputkeen. Siihen samaan hyytyi blogikin. Ja Instagram. Oikeastaan kaikki. Koetan tässä hiljoksiin palata normaaliin elämisen rytmiin myös käsitöiden osalta. Kävin ottamassa vauhtia kuun alussa Tampereen Kerässä Soilen kanssa, jossa kursseilin sekä Nancy Marchantin että Stephen Westin kanssa ja kivaa oli. Stephenin tapaan jälleen ensi kuussa Jyväskylän neulefestareilla ja vähitellen alkaa tuntua siltä, kuin olisin pahimman luokan bändäri kiertämässä artistin jokaista keikkaa.


Tästä nyt valmistuneesta neuleesta ei ole pahaa sanottavaa. Halusin härpäkkeen mitan jetsulleen, sillä en pidä liian löysistä, rintapielen päällä valuvista kaulureista. Se onnistui. Eka version liika leveys kutistui vaihtamalla pienempään puikkokokoon ja väritkään, vaikka niitä nyt kerrankin on, eivät ole liian reuhakkaat. Uskallan luvata tälle kaulurille paljon käyttöä, jahka kesästä selvitään.


Brioché kiinnostaa edelleen; saas nähdä, mille tässä seuraavaksi ruvetaan. Parin kuukauden tauko harrastuksista nollasi pään aika tehokkaasti myös jatkosuunnitelmien osalta; yht´äkkiä jono onkin ihan tyhjä enkä muista lainkaan, mille piti alkaa seuraavaksi. Pöydän kulmalla keikkuu huiveiksi haluavia sukkalankoja ja mohairia, luultavasti jatkan niillä. Onneksi telkussa riittää jalkapalloa ja HBO:lla Game of Thronesin kuutoskauden loppurytinät - niillä pitäisi saada projekti kuin projekti hyvään lentoon.

8.4.2016

Kevättä pukkaa

Taivas täynnä lokkeja ja metsä peipposia. Ja se ääni! Ihan kuin yrittäisivät kertoa volyymilla, että hei, me tulimme nyt. Tekisi mieleni levittää tulijoille punainen matto. On meinaan odotettu.


Pöllöille voisin vinkata, että myyrissä riittää. Pikkupihani näyttää siltä, kuin joku maaurakoitsija olisi menettänyt järkensä ja riehaantunut kaivamaan kuoppaa kuopan perään. Jälki on niin hurjaa, että olen valmis kaivamaan pari vuotta sitten haudatun sotakirveeni ja lähtemään hurmeiselle kostoretkelle myyrien perään. Niille kun eivät ole sipulit riittäneet, vaan kaivuuhommissa on temmelletty myös omenapuun ja pionien juuristossa. Sitä mukaa, kun maa pukkaa vihreää pintaan, joku sissi käy narkauttamassa varret poikki ja kaivautuu maahan sipulin perään. Niin että pöllöt ja kaikki muut myyränpersot, tervetuloa, täällä riittää pikkupurtavaa!


Joku keväthullaannus on vallannut myös minut. Ette tule uskomaan silmiänne, jahka tekeillä oleva neule putoaa puikoilta. Siinä on harmaata hädin tuskin lainkaan! Oikeastaan rupeaa ihan jännittämään tämmöinen meno.

28.3.2016

Räsymattoraitaa

Lankojen kanssa on vieläkin jokseenkin matalat tunnelmat, joten päätin kääntyä kankaiden puoleen. Se osoittautui toimivaksi ratkaisuksi: niin kone, kaava kuin kaikki muukin ompeluun liittyvä sujui kuin rasvattu. Paitsi että onhan nuo olkapääreiät äkkiseltään hiukan oudot.


Malli: Sporty Summer (t-paita) Ottobre woman 2/2016. 
Kangas: Mummolan tuntu -joustotrikoo Verson puodista. Kangas on hankittu viime vuonna, ei taida nyt just löytyä kaupoilta.
Muokkaukset: Hihat ja helma on pidennetty mekkomittaan. En kantannut resoria päälle, kuten ohjeessa, vaan piilotin sen alle niin, että hitunen saattaa mustaa kurkistaa noista olkapäärei´istä sekä kaula-aukosta.


Mietin pitkään, että ovatko tuommoiset olkapääsysteemit turhan teinit näin rouvasihmisen ylle, mutta kun näin eräässä putiikissa pari kasikymppistä daamia sovittelemassa vastaavia reikätunikoita, tuumasin, että tokkopa ovat sitten minullekaan liian nuorekas valinta. Daameilla tunikat näyttivät hyviltä, minä sen sijaan hätkähdän joka kerta ohittaessani peilin. Että saa nyt sitten nähdä.


Lanka-asioissa olen tullut siihen tulokseen, että vuoden alussa aloitetulla neuloskellaanpa-lankoja-omasta-kaapista-vähemmäksi -projektilla on sormensa pelissä massiivisen neulemasennukseni kanssa. Tajusin nimittäin, että neulotuttaa, jonon mallit syyhyttävät ja kaikki on mitä parhaiten aina siihen hetkeen saakka, kun avaan lankakaappini oven ja totean, että a) olisi malliin kivaa lankaa, mutta sitä ei ole tarpeeksi tai b) mulla ei ole mitään kivaa lankaa suunnittelemaani malliin. Molempien vaihtoehtojen jälkeen inspiraatiolta katoaa pohja pois. Tunnustan siis suoraan ja rehdisti, että tämän neulojan onni ja autuus vaati parin kerän pikkiriikkistä nettitilausta, minkä lisäksi saatan pyörähtää paikallisessa tarkistamassa Louhittaren Luolan lankojen väritilanteen.

PS. Lumikelloja bongattu pihassa! Sekä joku pieni ihana alku, jonka Myyrä N. Kutale oli haukannut poikki. Että se ruoja jaksaa.

20.3.2016

Virkkauskauden avaus

Ensin olen miltei kuukauden hissuksiin ja sitten säikäytän teidät postaamalla peräti kahtena päivänä perätysten. Aijai, millaista säännöttömyyttä ja kurin puutetta täällä ilmenee! Puolustaudun sillä, että nyt olisi valmista ja minulla vetää veri jo muihin hommiin.


Malli: Market day, virkattu kassi. Ilmainen ohje Drops Designin sivuilla (täällä)
Langat: Omia vyötteettömiä jemmalankoja. Lisäksi jouduin kaupoille mustan langan loppumisen takia ja ostin kahtakin eri sortimenttia Novitalta. Langat on käytetty kaksin-, osa jopa kolminkertaisena.
Koukkunen oli peräti 5,0 mm.


Minulla on siis uusi virkattu kauppakassi. Keväällä tekee aina mieli vimmatusti virkata, mutta kyllä tämän kassin aloitus taitaa liittyä enemmän pään nollaukseen kuin kevääseen. Neuleet eivät sujuneet ja jotainhan naisen on pakko tehdä, eikö niin? En ollut ihan uskollinen ohjeelle; meillä on miehen kanssa edelleen Game of Thrones -maratooni kesken eikä siinä kaiken miekkailun ja tappamisen lomassa joutanut kaavioita katselemaan. Eli kuviot ovat sitä sun tätä, mutta silmukkamäärissä ja muissa perusasioissa ohjetta on seurattu kiltisti. Ompelin laukkuun pellavasta vuorin ja hihnat ovat armeijakaupasta hankittuja mitä-lie-nahkaremeleitä. Valmiin kassin tuntuma on makuuni hitusen liian rento; pienempi koukku ja napakampi ote olisivat saattaneet tuoda kassiin lisää jämäkkyyttä. Olen silti toiveikas: viime kesänä valmistunut Vasarely-laukku on ollut kovasti mieluisa ja selvästi kaivannut kaltaistaan kaveria. Jospa se olisi tässä.

Tänään on virvottu ja varvottu ja osoitettu valtaisaa tahdon lujuutta. Olen ollut karkkilakossa pian nelisen viikkoa ja ilmeisesti jokin kriittinen raja on ylitetty, koska suklaamunat ovat saaneet olla puolestani rauhassa. Nyt, kun suklaatesti on selätetty, voisin kokeilla vaikkapa neuloa. Josko se jo sujuisi?