16.12.2014

SurSur


Pikkupotilaan kanssa kotona. Muumeja, Oktonautteja ja muita lapsen suosikkeja urakalla. Siinä sivussa jokunen paperitähti, pari vuokaa saaristolaisleipää ja pitkään kytenyt ompelus alulle. Vaikka hitaasti se käyttää pikkuapulaisen kanssa. Vasta yksi lintu valmiina.

Kuusi on pystyssä, vaikka kissat ovat tehneet parhaansa. Kuvan epeli kiipeää latvaan saakka. Jos yritän ajatella oikein kiltisti, voisin kehua kissaa taitavaksi. Muovikuusen metalliseen varteen kun kynnet uppoavat huonosti ja oksat painuvat kissan painon alla liukumäeksi. Mutta jos katilla on hopeakoristetta alaleussa eikä sellaista löydy täältä muualta kuin kuusen latvasta, niin keissi on aika selvä. Olen minä sen verran Sherlokki.


Kuvan lintu ommeltu Vallilan kankaasta. Pupuja ja kettuja olisi vielä tulollaan, kunhan me päästään Huskvarnan kanssa kunnolla käyntiin. Laitan ne sitten kuuseen kissan kaveriksi, jos en muuta keksi.

14.12.2014

Pikeerimestari raunioilla

Tuli semmoinen olo, että nyt rakennetaan piparitalo. Ja kokeillaan tehdä pikeeriä. Edellisestä matsista kun oli kulunut riitävästi aikaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna ilmassa oli paljonkin erilaisia ennusmerkkejä siitä, että ehkä ei tänään, mutta tietenkään en välittänyt. Minä kun en ole taikauskoinen ihminen.


Taikinan kanssa ei ollut pulmaa, sillä olen jo vuosia tehnyt nämä katastrofitaloni kaupan taikinasta. Rakennuspiirustuksetkin oli - tein ne aamukahvin lomassa, mutta paistettuna osaset eivät enää mätsänneet ja ikkuna-aukotkin olivat kohonneet umpeen. Ihan normihommaa siis. Sitten seurasi Se Hetki.

Seurasin Liljan pikeeriohjeita aika uskollisesti. Kunnes tuli kaikenlaista hasardia, joihin en ollut osannut varautua. Kun esimerkiksi olin saanut pikeerini lapioitua pussiin kauhean sotkun ja manausten kera ja suuren hartaudensekaisen jännityksen vallassa pääsin vihdoin ruutaamaan seosta taloni julkisivun ikkunankarmiin, niin kas, pussihan vuoti. Se oli suuri pussi ja jykevää tekoa, mutta niin vain pikeeri tursusi iloisesti paitsi siitä tekemästäni 2,0 mm:n (tässä noudatin Liljan neuvoa täsmällisesti) rakosesta myös parista pienemmästä reiästä pussin saumasta. Seurasi aika tavalla sotkua, josta selvittiin työntämällä pikeeri pussin toiseen nurkkaan ja toivomalla parasta.

Ei siitä nättiä tullut. Koska pikeeriä riitti vielä senkin jälkeen kun koristelut olivat valmiit, kiinnitin sillä talon osasetkin paikalleen. Jatkossa taidan palata kuumaan sokeriin, vaikka en ole ihan varma voinko syyttää taloni romahtamisesta juuri pikeeriä. Kyllä se jonkun aikaa kesti. Itse asiassa niin pitkään, että olin juuri ehtinyt hakea kamerani. Ennen kuin ehdin laukaista, katto tuli alas. Minulla on nyt joulurauniot.

Älkää luulko, että olisin kauhean harmissani. Ehkä näin on tarkoitettu. Ehkä tämä on Outin jouluperinne. Tällä kertaa osasin kuitenkin tehdä hyvää pikeeriä. Sen kanssa ei ollut muuta ongelmaa, kuin kädenjälki. Seuraavaksi pitää treenata sitä.

7.12.2014

Karmea viuhahdus

Töissä on sellainen meno päällänsä, ettei tämä täti meinaa millään ehtiä harrasteiden pariin. Tästä onkin tulossa hyvää vauhtia jonkilainen vilauttelublogi, sillä taas on näytillä vain vilahdus tulevasta. Ei ole oikein rääpyä eikä mahdollisuutta saattaa projekteja eteenpäin, mutta uusien aloittaminen näyttää kuitenkin onnistuvan pelottavan helposti. Jahka joskus saan nämä kaikki keskentekoiset valmiiksi, niin luvassa on melkoinen vyöry postauksia.


Kuvassa mustavalkoinen huiviprojekti. Oikein kiva muuten, mutta tuo mallikuvio ei meinaa millään tarttua rauhattomaan päähäni ja hidasta, ah niin hidasta, on neulominen nenä kiinni ohjeen kuviossa. Mutta silmukka kerrallaan, niinhän se menee.

30.11.2014

Valonpilkahduksia

Ihan pakko kirjata ylös, että tänään on nähty aurinko. Ja jokunen sirpale sinistä taivasta. Ei sitä onnea montaa minuuttia kestänyt, mutta vakuutan, että siellä ne olivat tallessa ja hengissä ja vieläpä oikein hyvinvoivan näköisinä. 


Hetken valonpilkahduksen innoittamana nappasin kuvaan pienen palan Tanja Orsjoen Vallilalle suunnittelmaa Pihajengiä, josta tulee seuraava ompeluprojektini. Uusi neule on aloitettu ja virkattavaakin riittäisi, mutta niiden sijasta vilautan teille vanhaa virkattua sukkaa, joka kaikesta kaameudestaan huolimatta lienee yksi onnistuneimmista käsitöistäni. Se on nimittäin vain tämä sukka, ei mikään muu, joka lapsen on saatava joulukalenterikseen. Mikään kaupan härpäkekalenteri ei ole ainakaan vielä vetänyt vertoja sukalle, johon tonttu yön aikana pudottaa jotain pientä yllätystä. Ja eikös se ole niin, että tontulla alkavat työt jo ensi yönä?

Minä lähden leipomaan. Mukavaa ja rauhallista ensimmäistä adventtisunnuntaita teille kaikille! Tästä se joulu alkaa.

29.11.2014

Usva

Sain vihdoin ympyrätakkini valmiiksi.


Takkiin ei ole antaa suoraa ohjetta, vaikka löytyyhän näitä tämmöisten ohjeita, jos osaa hakea. Minä lähdin liikkeelle Swetry Dorotyn blogin lukuisia ympyrätakkeja selaamalla ja koska kyse ei ole kovinkaan vaikeasta mallista, posottelin aika pian idean selkiinnyttyä oman maun mukaan. Neuloin helmapuolelle lyhennettyjä kierroksia, koska halusin sinne yläosaa enemmän volyymia. Nuo kuvassa näkyvät selkäosan reikärivit muodostuvat silmukoiden lisäyskohtiin (langankierto joka toisella kierroksella). Aloitin kahdeksalla lisäyskohdalla, mutta helmapuolen lähestyessä lisäyskohdat supistuivat neljään. Koetin hakea tällä paremmin päälle puettavaa muotoa, mutta aika lailla ympyrä takkini on kaikista ponnisteluistani huolimatta. Eipä sillä, mukava hulmu tämä on. Saa nähdä, miten Novitan Usva-lanka käytössä kestää. Tähän lankaa meni 4 tai 5 kerää ja sitä jäi vielä muihinkin projekteihin.

Josko sitä seuraavaksi sitten sitä joulua? Olen leiponut pipareita pariin otteeseen ja ripustellut valosarjoja sisään ja ulos. Lasten mielestä se ei ole mitään, joten pitänee ryhdistäytyä.

Edit. Sähköpostiosoite on hiukan muuttunut. Se löytyy tuosta oikealta, jos jollakulla tulee asiaa tähän suuntaan. Ja anteeksi kaikki jouluihmiset tuo narsissi bannerissa, mutta tulee se vielä kevätkin joskus.