7.2.2016

Mille alkais?

En ole langanostolakossa, mutta taisin huudella täällä ääneen pyrkiväni neulomaan enimmäkseen kaappilangoistani. Ja hyvin on alkuvuosi pärjätty, vaikka kaksi kerää Seiskaveikkaa ja jokunen beige Nepal pitikin ostaa, jotta sain projekteja vietyä maaliinsa asti ja tuhottua siinä samalla jemmalankojani. Mutta nyt olen pulassa.


Minulla on mielessäni jokunen malli, joihin haluaisin tarttua. Suurin himo olisi tehdä Paris toujours -huivi, mutta se haave ajoi karille eilisehtoona. Ensin halusin ison ja mustan, mutta kun näin tämän, niin oli puhumattakin selvää, että harmaa sen pitää olla. Vaalean harmaa. Eiliseen asti kuvittelin, että minulla on valtaisat määrät messuilta hankittuja suomenlampaan villoja eri sävyissä ja määrissä, mutta kissan viikset: Pariisi-huiviin asti ne eivät riitä. Isagerin tweedissä olisi täydellinen harmaa, mutta epäilen kolmen vyyhdin riittävyyttä kookkaaseen huiviin. Tukuwoolitkaan eivät riitä. Joudun siis kaupoille.

Eikö ole hullua? Tuossa ylemmässä kuvassa, johon pakkasin lankoja lemppärisävyissä, olisi metrejä vaikka kuinka moneen projektiin, mutta kun on saanut päähänsä jotain, niin sitä on hankala muuksi muuttaa. Siinä olisi esimerkiksi kolme rullaa Holst Garnin lankaa, josta tulee joskus Moonraker, mutta sen hetki ei ole nyt. Nyt pitää saada se Pariisi.


Kaappeja kaivellessani löysin myös sekalaisen kokoelman hieman reippaamman sävyisiä vyyhtejä, enkä oikeastaan ehtinyt kohotella niille kovinkaan kauaa kulmakarvojani, kun jo tajusin, että niistä tulee näpsäkkä Askews Me -shawl. Yöllistä starttia hillitsi ainoastaan se, etten jaksanut ruveta kerimispuuhiin. Ilmeisesti jokin tautikin on tulollaan, koska haluan tuohon comboon mukaan ehdottomasti hailakkaan vaaleanpunaista ja/tai peräti lohenpunaista. Neonpinkkiäkin mietin. Kauppareissu edessä siis myös täällä. Ehkä lääkärireissukin.

Joutunen siis tänään ja ainakin alkuviikon nitkuttamaan kiltisti keskeneräistä Hitofudeani. Siitä saattaa hyvinkin tulla joskus kaunis takki, mutta en ole pitkään aikaan neulonut mitään yhtä kuolettavan tylsää. Siksi epäilen vahvasti, että ihanaisen Neulistin Instagramin puolella sytyttelemä briossipipo-kuume leviää tänne jo tänä iltana. Pipoihin mun langat riittävät vallan mainiosti. Ja kun tuli ilmottauduttua mukaan Nancy Marchantin briossikurssillekin, niin pitäähän sitä vähän treenata ja palautella mieliin.

Nyt on sitten jännä nähdä, miten kauan menee siihen, että joku ylläriprojekti ilmaantuu nurkan takaa ja lyö kaikki suunnitelmat uusiksi. Mutta siihen asti mennään näillä. Mitäs teillä on puikoilla?

2.2.2016

Syytän Game of Thronesia

Nyt olisi jänisräikkien ja lipunnoston paikka: sukat! Itseneulotut sukat! Vaikea tätä on uskoa, mutta totta se on.


Sukkien ohje on tietysti alkutalven hitti eli Muita ihania -blogin talvisukat (ohje lähtee täältä). Minulla neulominen karkasi jo alkutaipaleella aivan omille urille, sillä ensinnäkin haaveilin pitkistä sukista ja minun oli sävellettävä varren kuviota saadakseni lisää mittaa. Toinen syy sooloiluun on painavampi: ryhdyimme siipan kanssa katsomaan HBO:lta Game of Thronesia alusta asti ikään kuin kertauksen vuoksi ja ei siinä neuloja enää joutanut mallikuvioita joka välissä tiiraamaan. Silmät ja ajatus olivat jossain ihan muualla: hyvä etten susia neulonut sukanvarteen.

Silmukoiden puolesta olin uskollinen ohjeelle. Lähdin liikkeelle sillä, mitä ohje neuvoi ja kavensin muutaman silmukan nilkan resorin kohdilla pois. Muita muokkauksia ei ole tehty. Valmiit sukat ovat kutakuinkin kokoa 35/36.


Tämä oli sukkia neulomattomalle neulojalle kiintoisa kokemus. Huomasin heti alussa, ettei lankavarastostani löydy ohjeen vahvuista paksumpaa sukkalankaa ollenkaan. Koetin kyllä selvitä ohuemmilla langoillani ja kaivelin kaikki nöttöseni ja jämäkeräni esiin, mutta koska pyrin ohjeen tiheyteen ja jouduin käyttämään lankojani kaksinkertaisena, ne hupenivat silmissä. Jouduin siis kaupoille (nyyh). Anttilan Novita-hyllyltä eteenpäin tämä projekti on ollut yhtä ahaa-elämystä. Sukkia voi siis neuloa myös nopeasti ja nelosen tai kolmipuolosen puikoilla. Jos nämä sukat vielä kestävät, saattaa olla niin, että villasukaton kausi tässä taloudessa päättyy ainakin hetkiseksi.

Sukkien langat: harmaa ja grafiitinharmaa (miltei musta) Novitan Seitsemän Veljestä, muista ei hajuakaan. Tuo valkoinen saattaa olla Jannea; onko semmoista sukkalankaa?
Puikkoset: 3,5 mm
Fiilis on katkeran suloinen. Sukista tuli - kuten Muita ihania -blogin nimikin lupailee - ihanat, mutta lapsi ilmoitti kantapääkurvien kohdalla haluavansa sukat itselleen. Eli sinne meni. Minulla ei edelleenkään ole yhtäkään omaa villasukkaparia.

31.1.2016

Tammikuun viimeinen

Lämmintä, valoa ja katoilta sulavia lumia ihmetellessä tulee ihan maaliskuufiilis. Liekö sitten kevättä vai mitä, mutta teki mieli pitkästä aikaa ommella. Tuli pusero.


Malli: nro 119 Burda Style 10/2012, kietaistava t-paita.
Kankaan nimi on Aurinkopeura ja se on muistaakseni Pehemiältä. Hankinnalla on jo ikää, joten en uskalla luvata, että sitä olisi vielä kaupan. Kangas on joustavaa trikoota.


Tein ompeluprojektini aikana havainnon, että olen mystisesti kadottanut talvikuukausien aikana vyötäröni. Tämä kyseinen paitamalli mahtaisi olla edukseen jonkun sellaisen päällä, jolla kurvit ovat ns. kohdillaan, mutta näyttää tämä ihan ookoolta päärynänkin yllä siitä huolimatta, että etuosassa on päällekkäin kaksi kerrosta sivusaumoista rypytettyä napakkaa trikoota. Onneksi otin tarkistusmitat, sillä normaali kokoni olisi mahtanut olla melkoinen makkarankuori vyötäröstä alaspäin. Tämän mallin hihat ovat muuten mieleeni; Burdan kaavoissa on jostain syystä usein minulle liian ahtaat hihat ja joudun tekemään muokkauksia, mutta tällä kertaa selvisin ilman niitä.


Paita valmistui kommelluksitta. Katkaisin vain yhden kaksoisneulan ja sain mielestäni aikaiseksi siistiä jälkeä. En käyttänyt kaula-aukossa framilonia enkä muitakaan poppaskonsteja, vaan se on vain tikattu nurjalle kaksoisneulalla. Kiinnittäessäni etukappaleita ja takakappaletta toisiinsa pidin visusti varani, että etukappaleille ei jää löysyyttä ja se kannatti, sillä tässä kestää kumarrella ihan huoleti. Ei lörpsötä eikä mene höpön puolelle. Jos joku miettii kohdistuksia, niin en edes yrittänyt kankaan vähäisen määrän takia.

Seuraavaksi pitänee ruveta sitten miettimään sporttivaatetta, koska onhan se vyötärö varmaan hankittava takaisin.

22.1.2016

Pari peruspipoa

Mies tarvitsi uuden pipon. Simppeliä haettiin ja vaikka sellainen pipo ei silmukkamäärän lisäksi juuri muuta osviittaa tarvitse, niin huomasin selaavani netistä ohjeita ohjeen perään. Ja aina palasin samaan. Helpoista helpoimpaan.


Malli: Ribbed Watchman`s Hat, suunnittelija Channah Koppel (Ravelryssä täällä)
Lanka: Drops Nepal (taas, sitä riittää), 2 kerää, sävy musta
Puikkoset: 4,5 mm

Pipo-ohjeen idea on se, että tällä mallilla neulottuja myssyjä saisi lähettää Israelin armeijan sotilaille (kannattaa käydä kurkkaamassa, jos haluaa nähdä oikeasti hepreaa olevan ohjeen, heh). Minä niistä armeijoista niin perusta, mutta päättelin, että jos pipon malli kelpaa sotilaille ja armeijan kypärän alle, niin luulisi sen kelpaavan myös rauhallisempiin tehtäviin ja vaikka pyöräilykypärän kaveriksi. Pipo on ihan peruspipo, se mitään ohjetta välttämättä tarvitse, mutta neuloin kiltisti juuri niin kuin sanottiin. Ehkä mittaa on tässä minun versiossani enemmän, kuin ohjeessa.

Sitten neuloin toisenkin pipon. Omasta päästä ja omaan päähän.


Pipopolitiikkani on ollut kriisin partaalla jonkin aikaa. Ei sillä, ettei minulla pipoja olisi, mutta iskin silmäni turhan monessa blogissa Samujin mohairpörröiseen pipoon, joka vainosi minua sitten ajatuksen tasolla kaikkialle. Pipon ovh näytti olevan 50 euroa. En ehtinyt edes siunailuvaiheeseen hinnan kanssa, kun jo huomasin, että koko myssykkä oli out of stock. Neulojana tuumasin, että konstikos semmoinen Samuji-pipo olisi neuloa, mutta kyllä se konsteja näköjään kaipaa. Versiostani tuli nimittäin liian laiha. Samujin-pipon turbaanimainen muhevuus puuttuu kokonaan, vaikka korvilla on kolme kerrosta alpakka-kidsilk-pörröä. Tarttis paksumpaa lankaa selvästi. Mutta kauhean kiva on tämäkin. Tuulta pipo ei pidä, mutta eihän se enää ole kylmäkään. Hirmupakkasten jälkeen tämänpäiväinen -16C tuntui miltei helteeltä.


Langat: Yksi kerä harmaata Dropsin Alpakkaa ja yksi vajaa kerä Austermannin KidSilkkiä vaaleanharmaan sävyssä. 
Puikkoset taas sen 4,5 mm, vaikka pienempi koko olisi saattanut olla parempi. 

Tammikuu on ollut sen verran flow neuleharrastuksen puolesta, että taidan ottaa riskin ja neuloa sukat. Kyllä! Järkyttyikö joku? On meinaan Tiinalla niin kiva sukkakalenteri menossa Muita Ihania -blogissa, että harkitsen vakavasti mukaan hyppäämistä vielä jälkijunassa. Uutta lankaa en tosin aio sukkaprojektiin hankkia (joku roti se on oltava), joten asia ratkennee lopullisesti vasta, kun ehdin kaivautua lankakaappini syöverihin. Elämme siis jännittäviä aikoja.

20.1.2016

Äiti, mikä se on?

Todella outo äiti-neuloo-ja-virkkaa-lapselle -putki päällä.


Eiköhän se kohta lopu, sillä nuoriso ei edelleenkään innosta kiljuen vaadi ja ano minua neulomaan ja virkkaamaan juuri heille. Päinvastoin, kaupan tuotteet ohittavat äitimuorin viritelmät mennen, tullen ja palatessa. Mutta se nyt vaan on niin - sori, vekarat, että kun mamma päättää urakoida lankakaappiaan tyhjemmäksi, niin saattaa se bingo osua myös pikkuväkeen. Tällä kertaa bingosta putosi pontso eskarilaisen koossa.


Eskarilainen halusi tietää aluksi, mikä on pontso. Sitten kiinnosti, miten siihen pukeudutaan. Hyviä kysymyksiä molemmat. Teitä kiinnostanee, että ohje on saatavilla suomen kielellä aikuisten koossa Kauneimmat Käsityöt -nimisessä lehdessä vuoden 2015 numerossa 5. Ravelryn sivuilta (klik) löytyy lisää keinoja päästä ohjeen äärelle, sillä se on julkaistu useammassakin eri paikassa.

Minä aloitin urakan virkkaamalla 70 ketjusilmukkaa. Se riitti oikein mainiosti lapsen kokoon. Valkoiset osat on virkattu koukulla nro 6 ja nuo värikkäämmät osat koululla nro 5. Langat ovat Dropsin Nepalia (valkoinen, 5 kerää) ja vastaavan vahvuisia muita villalankoja jämälankakoristani. Ohuemmat langat käytin kaksinkertaisena.


Pontsoa oli mukava virkata ja se valmistui parissa illassa, kunhan ensin olin tupeloinut kauluriosassa ja helmassa näkyvän kohovirkkauksen kanssa kyllikseni ja sain homman ns. käyntiin. Esimerkiksi Dropsin ohjesivuilla on videota avuksi, jos kohovirkkaus ei ole tuttua etukäteen.


Sitten pitäisi taas kurkistaa sinne lankakaappiin ja pyöräyttää bingoa. Vai jokohan tuota innostuisi ompelemaan tässä välissä? Onko liian aikaista miettiä kevätmekkoja?