30.6.2015

Kymmenen vaivaista senttiä

Kaikille neulepostauksia odottaville todistusaineistoa. Siinä se rötköttää, helleneuleeni. Kymmenen sentin päässä maalistaan.


Kyllähän minulle jumahduksia neuleiden kanssa sattuu, mutta harvoin on tervan juontikaan ollut näin karvasta, kuin kuvan tekeleen kanssa. Lanka on kelpo tavaraa, vaikka silkki ei lempineulottavaani olekaan. Langan väri on upea. Ohje on hyvin kirjoitettu eikä vaatekappaleesta ole tulossa mitenkään erityisen iso, niin että voisin marttyyrinä huokailla neuloneeni esimerkiksi paimentolaisteltan kokoista kaapua viime kesästä asti. Missä sitten mättää?

Voihan se olla, että neuleharrastukseni elää jonkinlaista rauhallisempaa kautta tai luovaa taukoa. Selasin projektejani Ravelryn puolella ja aika niukasti on valmista tullut verrattuna kiihkeämpiin aikoihin. Että tämä vaan nyt on tämmöistä jonkin aikaa. Toisekseen en ole koskaan ollut mikään kesäneuleihminen. Tykkään neuloa rouheaa villaa, jossa on heinää ja lampaantuoksua mukana; tyylikkään keveisiin hetaleisiin on aina ollut hankalampi motivoitua. Kolmas ja ehkä kuitenkin merkittävin syy kankeuteen on itse malli. Tästä voi tulla todella hieno - tai sitten todella karmea. Todennäköisyys on jälkimmäisen puolella ja olen aika usein neuloessani yllättänyt itseni ajattelemasta, että aikani menee hukkaan. Olen vekslannut kokoa suuntaan ja toiseen, sillä en halua liian valtavaa liehua. Olen tehnyt hihat eri tavalla. Ja hemmettiläinen, kun paitaa ei oikein voi sovittaa ylleen kunnolla, ennen kuin se on valmis. Eli se kymmenen senttiä, ja sitten tulen tänne joko kirkumaan tai odottamaan sitä hellettä. Jota muuten ei näy eikä kuulu. Että sekin vielä.

27.6.2015

Sulla oli päällä keltaista, erotuit kyllä joukosta

Olen pahoillani, sillä langat eivät edelleenkään huutele. Silkistä kesken oleva helleneule on näemmä huono combo harmaan, kylmän ja märän kesäkuun kanssa. Ei yhtään huvita. Ainoa, mikä liikuttaa, on ompelukone.


Haalarin kaava: Passerine, Ottobre 3/2015. Myös kangas on muistaakseni Ottobrelta. Sitä oli aika naftisti, joten kuvioita ei ole yritettykään kohdistella.
Lippiksen kaava nappikauppa Punahilkan sivuilta (ilmaisohje täällä). Kangas omista jemmoista.


Kuvan lapselle on viheliäistä tehdä vaatetta. Yleensä jokin menee aina pieleen. Haalari onnistui hyvin ja tuntuu kuulemma mukavalta päällä, mutta lapsen mielestä tapa pukeutua haalaariin kaula-aukon kautta on vähintäänkin epäilyttävä enkä uskalla luvata vaatteelle paljoa käyttöä. Lippis taas sai armon hänen silmissään, mutta itselleni jäi tunne, että lakin kaavaa olisi mukava vielä hioskella. Onneksi lasten kankaat alkavat olla vähissä ja pääsen keskittymään asiakkaaseen, jonka maku menee sataprosenttisesti kanssani yksiin. Hah.

Kuvien perusteella illaksi on luvassa ruohonleikkuuta.

19.6.2015

Juhannuskukkia

Kyllä täällä neulominenkin sujuu ja etenee, mutta enimmäkseen olen ommellut. Ajatuksena oli ryhtyä ompelemaan itselle, mutta tähän asti en ole saanut aikaiseksi yhtään aikuisen vaatetta.


Yksi valmistuneista vaatekappaleista näkyy kuvissa. Tarkoitus oli tehdä alunperin pusero, jonka olkasauma oli pudotettu alas. Väljä hiha rypytettiin ylhäältä olkasaumaan ja alhaalta ranteeseen niin, että se oli melkoinen hulmu. Kokonaisuus näytti somalta, mutta lapsi sanoi heti että no no, olkasauma rypytyksineen tuntui käsivarressa hankalalta. No ei siinä mitään, purin ja leikkasin kappaleet raglaniksi, lyhensin alunperin täyspitkät hihat lyhyeksi ja jätin hulmut luomaan volyymia. Lapsen vaatimuksesta puseroa jatkettiin helmaröyhelöllä mekko/tunikamittaan. Näin jälkiviisaana kaventaisin hihoja reippaasti, mutta lapsen mielestä mekkonen on napakymppi. Ei kuulemma purista mistään. Juu, ei varmasti.


Kankaat: Hihansuissa ja kaula-aukossa malliin ja kukkakankaan kaveriksi liian paksua collegeneulosta, koska oikea sävy ja operaatio ompelemme-vanhoja-kankaita-pois-jotta-voimme-ostaa-uutta. Kukkakangas on vanha pussilakana kirpputorilta. Housut tuore Tallinnan ostos Virukeskuksen Zarasta. 
Kaava: Puseroon oli kaava, mutta koska siitä ei oikeastaan ole jäljellä muuta kuin paidan leveys, niin sanottakoon, että "omasta päästä" tämä sävellys.


Uskaltaakohan sitä sanoakaan, kun muka käsityöblogissa ollaan, minkälainen Tallinnan reissu sitä tuli tehtyä? Kiivetytin vanhoista kivistä vähemmän innostuneen perheeni joka ikiseen keskiaikaiseen torniin, joka vastaan tuli. Museoitakin koluttiin. Ja niin minä miestäni ja lapsiani rakastan, että armahdin heidät Karnaluksilta. Huhujen mukaan siellä menee helposti neljäkin tuntia nappeja ja nauhoja mittaillessa ja kassalle jonottaessa. Ampuma-aukot ja linnoitusrakenteet perhe vielä kestää, mutta että käsityökauppa? Armahdan myös teitä. En aio esitellä joka paria legginsiä ja t-paitaa, joka tulee vekaroille surauteltua. Palataan asiaan, kunhan pääsen ompelemaan itselleni tai saan aikaiseksi lapsille muutakin kuin perustrikoovaatetta. Ja valmistuu se neule!

Erinomaista juhannusta teille kaikille! Täällä on luvassa kaupunkijuhannus, joka näillä säillä ei ole ollenkaan hullumpi ajatus.

5.6.2015

Ettei tämä nyt olisi se aivopieru?

Eilispäivänä tuli täällä Oulussa nähtyä yhtä sun toista hävittäjää ja armeijan helikopteria ja ties sun mitä härveliä. Johtuneeko sitten siitä vai mistä, mutta muistin ostaneeni kirpputorilta viime syksynä maastokuvioisen takin (kun halvalla sai). Äkillisen militaristishenkisen innostuksen vallassa koristelin sitä hieman. Myönsin itselleni jopa kunniamerkin.


Lopputulos kuuluu sarjaamme "Oliko pakko?". En uskalla väittää, että takkiparan status takkieni joukossa olisi tästä yhtään kohentunut, mutta toki tätä voi pitää, jos joudun jostain syystä esimerkiksi luontoon tai kääntämään talikolla maata. Onhan sentäs puutarhakausi, eikä kaiken maailman myyrille ja liljakukoille tee ollenkaan pahaa maistaa hieman sotilaallista kuria.


Takin hihaan on virkattu valkokeltainen "lippu". Tulipahan treenattua sen kanssa, miten virkatessa vaihdetaan langan väriä lennosta. Takkiin on lisätty myös metallinappeja sekä kunniamerkin päällä näkyvä pätkä pitsinauhaa, johon on painettu aakkosia mielivaltaisessa järjestyksessä. Kirjaimet olivat nauhassa valmiiksi. Lopuksi ompelin kunniamerkin. Minulla oli myös muita suunnitelmia, mutta tulin siihen tulokseen, että marjametsien paarmoille kelpaa vähempikin blingbling. Sen sijaan päätin, että jos joskus pitää harjoitella jotain kukkakirjontoja, niin tässäpä olisi sopiva kohde. Kissaeläinkuvioinen huivi on peräisin Eurokankaasta ja ommeltu keväisen ompeluherätyksen aikoihin. Siitä ei ole mitään valittamista.

3.6.2015

Väriä elämään

No huh huh, ei ole lapsella arki harmaata näissä vermeissä.


Valmistui takki, lippis ja mekkonen. Kankaat ovat enimmäkseen kierrätyskamaa kirpputorien kätköistä, vain takin hihansuissa ja hupussa oleva trikoo sekä takin resorit ovat uutena hankittuja. Lippiksen ja takin vuori on aika paksua collegea ihan vaan sen takia, että sitä sattui olemaan. Takin vetoketju on se Eurokankaan valkoinen, mutta olen äärettömän kiitollinen kaikista edellisen postauksen vetoketjukauppa-vinkeistä, koska takin ompelu tuskin jää tähän.

Takin kaava on Ottobren Happy Combo lehdestä 6/2014, lippis on netistä löytyvä Noshin ilmaiskaava ja mekko löytyy uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä 5-6/2015. Suurempia muutoksia en kaavoihin tehnyt, mutta takin koko on säädelty pitkälle lapselle sopivaksi ja mekosta on jätetty takakappaleen vetoketju pois. Mekon kaula-aukko on kaavaa himpun verran isompi. Helmakuminauha olisi saanut olla lyhyempi, jotta mekko olisi pussittanut enemmän, mutta toisaalta vaatteistaan tarkka vekara olisi saattanut sellaista pussukkaa dissata, joten hyvä näin. Pyydän anteeksi, ettei helma näy loppuunsa asti kuvassa, mutta kiinnostuneet voivat kurkata Instagramin puolelle.


Ottobren takkikaava on ihan kuningas, mutta hihapyöriö saisi olla reilusti isompi. Yritin laajentaa sitä jo tähän takkiin, mutta yritys jäi vajaaksi. Tämän takin alle ei paksumpaa pueta, joten uusi takki on ommeltava viimeistään syksyksi. Myös Noshin lippapipon kanssa otetaan uusiksi. Lippis on helppo ja nopea ja ansaitsee paljon parempaa, kuin kirpputorilta nyppyyntyneenä hankittu vanha Metsolan mekko, josta se nyt tuli surautettua. Lapsi tykkää lippiksesta ja mekon suurista taskuista, joten tämä projekti taisi päätyä plussan puolelle.

Minulla olisi täällä kesken Stephen Westin hellevaate, mutta missä viipyy helle? Missä paahde, mojito ja aurinkovarjo? Täällä kaivataan kiihkeästi.