26.3.2015

Oppia ikä kaikki

Esikoinen ilmoitti haluavansa ommella. Mikäpä siinä, hyvä ajatus, voin opettaa. Päätin kuitenkin istahtaa ensin itse "koulunpenkille" verestämään taitojani, sillä lasta kiinnosti nimenomaan trikoon ompelu ja minun maailmankuvassani "trikoo" tarkoittaa ompeluasioissa aika pitkälle samaa kuin "epäonnistumisen riski 100 %". Ensimmäisen oppitunnin aiheena oli pipo.


Siunattu internet. Minä todella opiskelin aihetta ja siinä opiskellessani löysin erittäin pätevät ohjeet siihen, miten teen ihan normitrikoopipoon kaavat. Tein kaavat koko pesueelle. Ompeluohjeiden osalta tuumasin, että kaksi saumaa on liikaa, jos kerta peruspipoa tehdään ja virittelin oman tyylini omella Sadunhohteinen -blogin kuvallisen tutoriaalin pohjalta. Siellä on muuten käytössä myös tuo Mallikelpoinen -blogin loistava kaavoitusohje. Sitten perehdyin kerrankin ompelukoneeni asetuksiin ja kaikkiin hienouksiin, ennen kuin aloin ommella. Kankaat valitsin sillä periaatteella, että jälkeenpäin ei itkeskellä eli ruminta ja halvinta, mitä kaapeista löytyy.

Ihan ensimmäinen trikoopiponi onnistui heti. Se on tuo vihreä-valko-raidallinen tuossa yläkuvassa. Hifistelin jo ompeluvaiheessa sivusaumaan upotetun koristenauhan verran. Näyttää muka joltain merkiltä (heh). Koska kaikki oli sujunut siihen asti kuin elokuvissa, päätin testata valmiissa pipossa vielä kiinnisilitettävää glitterkoristetta, jonka leikkasin irti (piparimuotti taas!) joskus jostain hankkimastani glitterliima-arkista. Ja arvatkaapa mitä? Kuopus, jonka mitoilla pipon ompelin, sanoi kerrankin ensireaktionaan, että "Hyvä!". Olin niin liekeissä, että ompelin vielä yhden pipon siipallekin, eikä mennyt pieleen sekään.


Humaltauneena valtavasta trikoo-flowstani keksin vielä illalla kokeilla applikointia yhteen pipoon. Kuvan kissa on vanhasta Henkka&Maukka -teepaidasta, enkä hoksannut kokemattomuuttani, että se on liian iso ja ehkäpä myös hivenen liian jäykkä pipoon asetettavaksi. Vaikka pipo näyttää hauskalta, se ei lähde laskeutumaan päälaelta samoin kuin päivällä aiemmin ompelemani. Kissa nousee liian ylös. Tuosta applikointijäljestäkin voidaan olla montaa mieltä, mutta puolustaudun sillä, etten ole mokomaa harrastanut ehkä viiteentoista vuoteen.

Ja kyllä, esikoinen ompeli illalla yhden pipon. Hänkin oli erittäin tyytyväinen.

21.3.2015

Riikinkukko

Vaiheessa pusero erittäin vaativalle neuleasiakkaalle. Asiakas on kiusallisen kuuluisa kyvystään kääntää ns. takkia prosessin kaikissa vaiheissa. Väri tai värit, joita yhdessä valittiin, muuttuvat silmänräpäyksessä ärsyttäviksi. Lanka, jonka ei pitänyt kutittaa, tuntuukin asiakkaan mimosan herkällä hipiällä yht´äkkiä juuttiköydeltä. Yksinkertaistettuna: kaikki voi mennä pieleen.


Malli: Peacock Vest, suunnittelija Cecilie Dam Bertelsen (englanninkielinen Ravelryssä täällä)
Lanka: Dropsin Karisma. Mulla on kerä kutakin väriä, saa nähdä riittääkö se, sillä vaativa asiakas ei liiveistä perusta. Tulossa siis hihat.
Puikot: 4,0 mm kaula-aukko, 4,5 mm muualla. Tavoitteena tavallista löysempi kädenjälki.

Lisäksi varsinaisen työn suorittava osapuoli meni hätäpäissään tilaamaan tanskankielisen ohjeen, vaikka - kuten taisi jo tulla aiemmin mainittua - neulojalle äkkiseltään tutumpi lontoonkielikin olisi ollut saatavilla. Tulossa ei siis ole originaalin ohjeen mukaista hyggeä, vaan eräänlainen kainuulais-slaavilais-ugrilainen päivitys samasta teemasta. Ja siitä ei vielä parane sanoa mitään pysyvää.

PS. Olen aikeissa hankkia lankaa (sic!). Haavenani olisi päästä Jyväskylään tarkistamaan Titityy -nimisen lankaparatiisin valikoimia. Titityy järjestää 26.4. retken Oulusta Jyväskylään ja takaisin. Tarkemmat tiedot ja ohjeet matkan ostamiseen löytyvät täältä. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan epätoivoisen, liian vähän lankaa omistavan neulojan yritys vaikuttaa osaltaan siihen, että matkan vaatima osallistujamäärä tulisi täyteen. Mahtuisiko tämmöinen meno sinun kalenteriisi?

13.3.2015

#tekevällesattuu

Nyt olisi langat valmiina, puikot ja kaikki. Tilasin ohjeenkin. Tuli tosin vahingossa tilattua tanskankielinen, mutta haitanneeko tuo mitään. Tekevälle sattuu ja vahingosta harvoin viisastuu.


Vahingoista puheenollen.. Jumiuduin tietokoneen ääreen katsomaan brittien Sewing Been (The Great British Sewing Bee) kaikki mahdolliset jaksot, jotka YouTubesta vain löysin. Vaikka muutakin tekemistä olisi taatusti ollut. Mutta olipahan jännää. Jos joku muukin haluaa laistaa tähdellisempiä tehtäviään ja seurata, miten harrasteompelijat mittelevät tositeeveessä, niin kolmoskauden avausjakso lähtee tästä (klik). Ompelukone ei muuten kuumota yhtään vähempää tuon katselu-urakan jälkeen.

10.3.2015

Kettu Repolainen

Lempivillapaitaan ilmestyi pari reikää. Lempivillapaita ei ole itse veren, hien ja kyynelten voimalla neulottu, vaan ihan kaupasta kotiin kannettu. Laadukasta villaa ja hintakin oli muistaakseni tavallista laadukkaampi. Että paikkako siihen sitten vai mitä?


Käännyin reikäasiassa Pinterestin puoleen ja pian ratkaisu olikin edessäni (klik) reiät voi piilottaa neulahuovuttamalla! Samalla muistin nähneeni jossain piparimuotin avulla muotoillut kyynärpääpaikat ja siitä se sitten lähti. Tarvittiin ketunmuotoinen piparimuotti, superlonlevy työn alle, huovutusneula ja huovutusvillaa, joita kaikkia löytyi kerrankin omista varastoista. Ja voila, nyt minulla on paidan helmassa hivenen liian paksu kettu. Se on juuri syönyt kedollisen kukkia ja miettii, vieläkö tuo yksi menisi jälkiruokana vai antaisiko olla.


Seuraavaksi joutunen lankakauppaan. Täällä on jokaiselle lankahamsterille tuttu tilanne päällä: sitä OIKEAA lankaa ei ole.

8.3.2015

MOT

Sitä aina joskus luulee, että jos käyttäisi vähät vapaa-aikansa johonkin muuhun kuin lankojen kanssa värkkäämiseen, asiat olisivat toisin. Nurkat kiiltelisivät puhtauttaan ja sisustus olisi tiptop. Lapset olisivat pestyjä, puunattuja ja kammattuja ja ruuaksi olisi joskus jotakin muuta kuin jauhelihaa tai kanasuikaleita. Niin sitä luulee.

Nyt kun olen elänyt todellista käsityölamaannusta jokusen viikon, tiedän asioiden todellisen laidan. Mikään ei ole muuttunut. Paitsi että joudettuani katsomaan Falunin MM-hiihtoja osaan jokusen huippuhiihtäjän nimeltä. Koska olen ihan selkeästi ns. huono äiti myös silloin, kun en neulo, lienee sama palata entisten harrastusten ääreen.


Harrastustauon venähdettyä turhan pitkäksi, on syytä aloittaa varovasti. Ettei tule enempää venähdyksiä. Motivaatiopuoli nostatetaan ajankohtaisella aiheella; tässä tapauksessa puutarhakauden vääjäämättömällä lähestymisellä. Minulla on täällä jo paikoin vihreää pinnassa ja lumikellot kukkivat. Se tarkoittanee kohtaamisia myös legendaarisen ja jo edesmenneen Myyrä N. Ketaleen sukukunnan kanssa. Koska taisin tehdä myyristä viime keväänä pihamaallani ns. rauhoitetun lajin enkä harjoita siksi tänä vuonna ns. kannansäätelyä, tyydytin verenhimoiset haluni litistämällä yhden jyrsijän kirjanmerkiksi. Se on tosin rotta.


Malli: Flat rat, suunnittelija Susan Glinert Stevens. Ravelryssä (klik), ilmaisohje (klik).
Lanka: Dropsin alpakkaa. Määrästä en sano mitään, vähän kuitenkin.
Puikot: 2,5 mm.
Muutoksia ohjeeseen: Tällä rotalla on rotan häntä. Huomasin juuri, ettei sitä kuvissa näy, mutta ohjeen mukainen häntä oli minusta naurettava ruipelo. Minä tein häntäni icordilla; ketjusilmukkanauha häntänä on ilmiselvä loukkaus rottia kohtaan.

Ja myyrille tiedoksi, että vaikka minä en jaksakaan enää myyriä pihamaallani piinata, niin joskus - paino sanalla joskus - saattaa kuitenkin käydä niin, että pihalle livahtaa kissa tahi pari. Ja ne, kuten kuvastakin näkyy, eivät ole luvanneet mitään.