4.5.2018

Kengurupaita

Oikeastaan keljuttaa. Nyt, kun paita on valmis ja sitä näkee itsensä valmis tekele päällään peilistä ja vieläpä valokuvista, tulee mieleen monta asiaa, jotka olisi voinut tehdä toisin.


a) Ehdottomasti lyhyemmät hihat, puolet noista pois. Olisi ollut somempi ja jotenkin keveämmän näkoinen. Ja okei, pikkuvikoja, heleppo korjata, mutta kaikkihan me tiedämme, miten pikkuvikojen korjaaminen oikeasti menee. Niin, ne lasketaan vuosissa. Mutta voisi siis teoriassa olla sukkela juttu purkaa icord, puolet hihoista ja neuloa icord takaisin.


b) Ohjeessa paita neulotaan huomattavasti paksummista langoista. Vieläpä kaksi lankaa yhdessä. Minulla tyypillisin yhdistelmä on dk-vahvuinen lanka neulottuna sukkalangan tai fingering-vahvuisen langan kanssa. Tai vaikkapa kaksi sukkalankavahvuista lankaa yhdessä. Paidan pekaaninruskea lanka on sportti-vahvuista Madelinetoshia ja laskeskelin visusti, että se yksinäänkin riittää. Kyllä olisi pitänyt neuloa se kaksinkertaisena kyljen vauhtiraitoihin; nyt neulos näyttää pikkaisen siltä, että raitamuoto ei pysy koossa varsinkaan helmassa. Raidan neulos antaa periksi ja raita leviää.


c) Olkapäiden kolmiokaistaleet tajusin neuloa Madden tuplalangasta. Tuumasin, että painava neulos vaatii yläosaan lujuutta, jotta paketti pysyisi koossa. Mutta miksi en neulonut kaulanympärystä mustalla? Ruskea toimii ihan okei kyljissä ja icordissa, mutta että naaman ympärille ruskea rantu? Äkkiseltään aivan liian värikästä.

Mutta muutenhan tämä on oikein mukava. Jopa niin, että täällä on paidasta pelottavan kiinnostunutta nuorisoa ja minä kun aioin pitää paidan ihan itse, sillä sen taskut ovat parhautta. Ja lyhyempi hihaisena se olisi peräti jees.


Malli: Kangarullover, löytyypi Ravelrystä täältä (klik). Suunnittelija on Stephen West, kukapa muukaan.
Langat: Kokosin kaikki musta-valko-harmaat lankani projektin aluksi. Suurin osa oli jo avattuja, vyötteettömiä lankoja, enimmäkseen itseraidottuvia tai jotain seepra-kuviota tekeviä sukkalankoja. Lisäksi joukossa on Hedgehog fibersia dk-vahvuisena (sävy Teacup) ja fingering-vahvuisena (sävy Bramble). Mustista mustin on Malabrigo Riosia ja ostin jotain valkeaa Dropsin hyllystä. Ruskea on muistaakseni sport-vahvuista Madelinetoshia sävyssä Pecan. Etumuksessa on myös jotain Stephenin kurssilta saatu hopeaista bling bling -lankaa ja olisin laittanut efektiä enemmänkin, jos lankakaupat olisivat olleet auki silloin, kun etumusta neuloin. Mutta sunnuntai.
Puikkoset: Olisiko 5,0 mm? Löysää ja laskeutuvaa hain joka tapauksessa.


Jos yhdellä sanalla pitäisi kuvata tunnelmia, niin se olisi poppana. Jos kahdella, niin Annikki Karvinen, poppanastaan kuulu tekstiilitaiteilija. Ja en ole ihan vielä muodostanut kantaani siihen, miten poppanaan suhtaudun. Mutta paita ei tietenkään ole poppanaa, vaan tuntuu päällä hyvälle ja yritän siksi päästä jäykähköstä mielleyhtymästä eroon. Suosittelen ohjetta, jos ja kun teillä on tarvetta lankavaraston tyhjennykselle. Tähän saa palamaan metrejä yllättävän paljon ja tuloksena on varsin hauska paita tai tunika, riippuen omista mielihaluista. Tämmöiselle lyhyelle kevytversiolle tuli painoa 754 g.

Jatkossa aion edetä kesäisemmissä tunnelmissa. Laitoin silkkiä ja pellavaa puikoille, vaikka tänäänkin tuli taivaan täydeltä räntää. Mutta peräksi ei anneta, kohta lämpenee.

15.4.2018

Kevätmielellä

Ihan ekaksi pitää mainita kaikista tärkein asia: tapasin tänään västäräkin. Edellisestä kerrasta onkin aikaa ja voi juutas, että se kohtaaminen nostatti hyvää mieltä. Pitkän talven jälkeen yksi parhaista asioista on västäräkki. Ehdottomasti.


Toinen hyvä asia on uusi villapaita. Tietysti sitä toivoisi, että sille ei lähikuukausina olisi niin kovin käyttöä, mutta tulipahan neulottua varalta keväisen heleän sävyinen, että jos vaikkapa juhannustulille on luvassa perinteistä suomalaista suvikeliä, niin kyllä, villoja löytyy kukikkaammissakin sävyissä. Jos joku miettii tuota lennokasta asentoa yläkuvassa, niin kävin eilen tanssinäytöksessä. Taisi jäädä sieltä joku moodi päälle, sori.


Malli: Marled mania sweater, suunnittelija Stephen West (taas!). Malli ja ohje Ravelryssä (klik).
Langat: Mustasävyiset resorit: Madelinetosh Dandelion (reilu vyyhti) neulottuna yhdessä Dropsin alpakkalangan (grafiitinharmaa, ei tietoa menekistä) kanssa. Värikkäät osat jälleen niitä kuuluisia nöttösiä ja jo aiemmin korkattuja keriä. Kaikki kuitenkin fingering-vahvuutta.
Puikkoset 4,5 mm ja resorit 4,0 mm eli puoli pykälää ohjetta pienemmät.
Koko M.


Paita neulotaan yhtäaikaa kahdella eri langalla alusta loppuun. Värikäs ja eläväinen marmoroitu pinta on saatu aikaiseksi vaihtelemalla lankoja vuoron perään aina muutaman kierroksen jälkeen. Raitojen muodostumista ja värien leikkiä on mukava seurata, joten paita valmistuu aika kyytiä. Jonkinlaisena jippona tässä on kait se, että kaarrokkeen jälkeen työ käännetään nurin. Valmiissa paidassa päällä näkyvät marmoroidut osat ovat nurjaa neulosta ja sileä oikea pintä jää paidan alle piiloon. Koska aina-oikein-noulos on nopeampi ja monelle nurjaa mieluisampi tapa neuloa, siksi paitaa käännellään neulomisvaiheessa oikealta nurjalle ja päinvastoin. Nurjia silmukoita tarvitaan vain resoreissa.

En joutunut muokkaamaan ohjetta oikeastaan lainkaan. Jätin hihat pitkiksi, mutta niistä puuttuvat ohjeessa olevat reiät peukkuja varten. Vartalo-osan resori olisi voinut olla ehkä pidempi kuin tuo ohjeen mukainen 5 cm, mutta kyllä siihen silmä näyttää pikkuhiljaa tottuvan. Vyötärön selkäpuolella olisi voinut olla jokunen vyötärökavennus paikallaan, mutta en osannut etukäteen kuvitella tarvitsevani sellaista. Koska tämän hetkinen vyötärö on reippaalla Noro-viruksella tienattu, niin pelkään pahoin, että parempi jatkossa ilman niitä kavennuksia. Eivätköhän ne "jenkkakahvat" palaa tuossa tuokiossa takaisin.


Olisin halunnut kuviin pitkästä aikaa Onni-kissan, mutta Onni on vanha ja viisas ja livisti paikalta. Minulle jäi vain tämä pölvästi, joka ei ymmärrä omaa etuaan ja joutuu toistuvasti tukaliin tilanteisiin. Niin kuin näette, ikkunan takana sulaa lumi, linnut laulavat ja kärpäset pörräävät. Perhosiakin jo näkyy. Ja kissan mielestä hänen pitäisi olla siellä.

6.4.2018

Brioche Breeze

Neuloin sitten briossitakin. Ja onneksi neuloin, sillä siitä tuli ihan paras.


Takki on testineule Stephen Westille. Se on aika nopea neulottava, sillä ohje on dk-vahvuiselle langalle ja takissa tapahtuu kokoajan jotain - aika ei käy pitkäksi eikä tylsää hetkeä ole. Saumoja takkiin ei tule, mutta - mikäli kaksivärisen patenttiosuuden haluaa raidoittaa eri väreillä, kuten minä - pääteltäviä langanpäitä sitäkin enemmän. Suunnittelija, villi ja rohkea kosmopoliitti, on tietysti sitä mieltä, että mitään tarvitse päätellä. Että jätetään vain langanpäät hulmuamaan fantsusti, mutta ei se niin mene. Ensinnäkään en ole hapsuihminen ja toisekseen kissoilla oli ihan liian hauskaa roikkuvien langanpäiden kanssa. Luulivat, että henkilökunnalla on kehitteillä uudentyyppinen virikkeellinen lelu. Joten päättelin, vieläpä kunnolla, ja se otti aikaa sen verran, että testineuleen deadlinet paukkuivat komeasti yli. 


Takki aloitetaan takakappaleesta, sitten siihen tehdään olkapalat lyhennettyjen kierrosten avulla ja jatketaan suoraan hihoihin. Hihojen mittaa voi itse säätää, samoin on helman laita. Ymmärtääkseni ohjeeseen on kirjoitettu jopa kolme eri mittaista takkia, mutta testivaiheessa tarjolla oli vain tämä neulomani mitta. Etukappaleet, kaulus ja icord-reuna tehdään lopuksi. Takki on periaatteessa onesize, mutta kokoa voi muuttaa tiheyteen vaikuttamalla. Minulla tiheys oli 17 s x 25 kierrosta (10 x 10 cm) ja sillä saatiin tämmöiselle M-kokoiselle, pitkälle naiselle mielestäni hyvin "istuva" takki, jos ja kun otetaan huomioon, että malliin kuuluu tietty väljyys. Saavutin haluamani tiheyden pelaamalla puikkopeliä; käyttämäni puikkokoot olivat kautta linjan pienemmät kuin mitä ohje ehdotteli. Etukappaleen briossin neuloin nelosen puikoilla ja koska pelkäsin takin ja neuloksen valumista hartioilta, tikutin olkapalat kolmosen puikoilla tosi tiiviiksi pelliksi, niin että pitoa riittää. Hihat, kaulus ja i-cord on neulottu 3,5 mm:n puikoilla.


Malli: Brioche Breeze Jacket, suunnittelija WestKnits (klik)
Langat: SkeinQueen Crush DK, Hedgehog Fibers (skinny singles, sock ja DK) sekä Malabrigo Sock. Takkiin meni lankaa kaiken kaikkiaan 777 g. Tarkemmat grammatiedot löydät projektisivultani Ravelrystä. 
Puikkoset: 4,0 mm, 3,5 mm ja 3,0 mm
Neuloin just niin kuin ohje sanoi, eli omia muutoksia puikkovenkoilun lisäksi ei ole tehty.


Jos ihan rehellisiä ollaan, niin takissa on toki muitakin lankoja, kuin mitä tuossa yläpuolella esitän. Merinolla on ikävä taipumus venyä ja/tai antaa ajan myötä periksi, samoin kuin patenttipinnalla, ja siksi tuonne etu- ja takakappaleen raitapintaan on upotettu jos sun mitä tiiviimpää ja rouheampaa lankaa. Kohdallani se tarkoittaa värjäämätöntä suomenlammasta ja esimerkiksi Tukuwoolia kaksinkertaisena. Hartaana toiveena on, että ne antaisivat hiukan ryhtiä neulokselle.


Tykkään lopputuloksesta valtavasti. Jopa niin paljon, että saatan neuloa vielä toisen, mutta syksyä ajatellen pidempänä. Ja ehkä jostain rouheammasta langasta kuin merinosta? Tällä hetkellä puikoilla ja suunnitelmissa on kuitenkin oikea WestKnits -ruuhka, eikä sinne ihan helpolla kiilata. Kolme paitaa ja kaksi huivia alkuunsa, enkä panisi pahakseni uutta testineulettakaan. Ja sitten minulla tekisi mieli kesäneuletta. Kyllä, kesäneuletta! Pellavaa, lyhyitä hihoja, jotain Isabell Kraemer -tyyppistä simppeliä. Vetäydyn miettimään asiaa.

1.4.2018

Huhtikuu

Ei uskoisi, kun pihalle katsoo, että mennään jo huhtikuussa. Vaikka juuri tällä hetkellä lumen pinta kyllä alenee ihan silmissä, sillä aurinko pistää parastaan. Kevät - ja varsinkin tällainen hitaanpuoleinen kevät - on kärsimättömälle kovaa aikaa. Tekisi niin kauheasti mieli mittailemaan tiluksia ja heristämään nyrkkiä Myyrä N. Kutaleelle ja tutkimaan, jättikö se peijakas tänä keväänä yhtään krookuksen sipulia syömättä. Mutta lunta on vielä niin paljon, että siihen hetkeen saattaa olla vielä hyvinkin viikkoja.


Onneksi on neulomista. Sitten viime postauksen olen saanut valmiiksi yhden testineuleen à la Voldemort eli siis sellaisen, jonka nimeäkään ei saa mainita. Top secret. Odotellaan kiltisti lupaa ylemmiltä tahoilta ja poristaan jostain muusta. Kuten vaikka Tukuwoolin KALista, josta voitin suureksi riemukseni kaksi vyyhtiä uutta Sulo-sävyä. Sulot ovat saaneet täällä melkoisen myllerryksen aikaiseksi, sillä ensinnäkin keksin tehdä itselleni Tukuwoolista huivin ja kun en löytänyt valmista, ajatustani vastaavaa ohjetta, rupesin sitten tekemään ns. "omasta päästäni". Ideana oli käyttää kotosalla olevat Tukut projektiin, mutta jo nyt on selvää, että lisää on hankittava. Tuli meinaan niin iso ja pitkä ajatus.


Sulot saivat aikaiseksi myös väripohdintaa. Tukuwoolin Sulo -sävy on kaunis aprikoosi (?), mutta kuten tiedätte, minulla on värien kanssa hieman ongelmaa. Rakastan värejä, varsinkin toisten yllä, mutta itse olen niihin kovin arka pukeutumaan. Myönnän, että olen kehittynyt paljon arimmista päivistäni, mutta siitä huolimatta värit ja niiden sopivien yhdistelmien miettiminen eivät välttämättä ole minulle aina se neulomisen helpoin tai miellyttävin osa. Ja nyt minä siis voitin kaksi kaunista aprikoosin sävyistä lankavyyhtiä ja alkuhämmästykseni jälkeen pakotin itseni miettimään, mitä ihanaa niistä voisi tulla minulle itselleni. Tajusin näitä miettiessäni, että viimeisimmät valmistuneet neuleeni ovat aika lailla samanvärisiä. Koska olen neulonut paljon raitaa, speckleä ja poppia, niihin on saanut käytettyä korkattujen kerien ja jämälankojen pusseista aika mukavasti tavaraa. Jokaiseen työhön samoja jämiä, samoja keriä, samoista pusseista. Harmaata tai jotain vastaavaa "luonnollista" sävyä kirkkaampien ja voimakkaampien rauhoittamiseksi. Ja kas, kaikki neuleeni näyttävät samoilta tai ainakin samanvärisiltä. Kyseessä ovat toki lempivärini, mutta näköjään niidenkin kanssa voi peli käydä pidemmän päälle tylsäksi. Tarttee miettiä nyt jokin rapsakka uutuusväri tai minulle erikoinen väricombo, jolla saisi vähän raikastettua neulomuksiaan ja tuuletettua nuppiaan.


Kuvissa näkyy kesken oleva Stephen Westin Marled mania sweater, joka on samaa paria talvella monessa blogissa ja vlogissa näkyneiden villahousujen (Marled mania leggings) kanssa. Paita neulotaan kahdella fingering -vahvuisella langalla yhtäaikaa ja lankoja vaihdetaan toisiin aina vuorotellen, niin että syntyy tekniikalle tyypillinen "marmoroitu" pinta. Pidän tekniikasta kovasti ja olen käyttänyt sitä paljon parin viime vuoden aikana. Tekniikka on loistava erilaisten outolankojen, jämien ja jopa niiden pienimpienkin nöttösten tuhoamiseen. Myös muodikas fade-pinta ja sen liukuma syntyvät kahdella eri langalla marmoroimalla sulavavasti, jos ja kun havittelee vähemmän äkkijyrkkiä fade-siirtymiä. Tässä paidassa feidiä ei haeta, vaan olen vaihtanut lankoja ja sävyjä aika lailla randomisti pitkin matkaa. Onneksi hankin talvella vyyhdillisen Lystig Yarnsin mintunvihreää My little pony overdose -sävyä; on ollut jotakin itselleni uutta väriä laittaa vanhojen tuttujen joukkoon. Ja pinkkiä, sitäkin olen yrittänyt suosia parissa viimeisessä neuleessani. Maltilla tietysti.

Olen niitä ihmisiä, joihin valolla ja sen määrällä on valtava vaikutus. Pimeän vuodenajan olen kuin karhu talviunilla, mutta kevään tullen virran määrä kasvaa. Jospa sitä virtaa riittäisi myös tänne blogiin eikä tulisi käytyä aivan näin harvakseltaan, kuin mitä nyt. Niin että ugh, olen herännyt - ja hei, muistitteko aprillata?

23.2.2018

Birkin

Vähän taitaa olla minussa hitaan vikaa, sillä sain vasta nyt neulottua ensimmäisen Laine -neuleeni. Tarkoitan siis kotimaista neulelehteä, Laine Magazinea, jonka jo neljäs numero ilmestyi tällä viikolla. Sen kanssa en ole ehtinyt puusta pitkään, sillä olen jumissa vuoden takaisessa kakkosnumerossa, josta löytyy minun silmääni vaikka mitä kivaa. Kuten nyt vaikka tämä Birkin -neule, josta riittää muuten puhetta myös Villapesuohjelma -podcastin uusimmassa jaksossa (ihan loistavaa, kun podcastissa puhutaan selevää oulua, tykkään kauhiasti).


Malli: Birkin, suunnittelija Caitlin Hunter. Ohje löytyy Laine Magazinen numerosta 2 sekä maksullisena ohjeena Ravelrystä (klik).
Langat: Hiekan värinen pohja on Tukuwool Fingering, sävyssä Runo, ja kuvittelen korkanneeni kuusi vyyhtiä. Lankaa jäi. Nuo kaarrokkeen langat ovat Vanhalan lammastilan luonnonmustaa/ruskeaa suomenlammasta, Louhittaren Luolan Louhitar II sävyssä Munakoiso, jotakin mystistä vihreää alpakkaa kaksinkertaisena (pitsivahvuutta, olisiko BC Garnia?) sekä Tukuwool Fingering valkoisena, sävyssä Sake. Aluksi näytti, ettei Sake erotu tarpeeksi Runosta, ja sen vuoksi osa Sakesta on neulottu yhdessä La Bien Aiméen jonkun pitsivahvuisen täplälangan kanssa. Siksi valkoisissa kukissa saattaa näkyä jokunen pinkki täppä siellä sun täällä.
Puikkoset ohjeen mukaan.
HOX. Paidassa ei ole yhtään harmaata, mikä lienee meikäläiseltä kohtuullinen saavutus. Että olin niin kovin urhea ja vaihdoin harmaan reippaasti iloiseen beigeen!


Juksasin kaikkia, myös itseäni, edellisessä postauksessa. Annoin ymmärtää laittaneeni puikoille ensimmäisen uuden neuleeni tänä vuonna vasta nyt helmikuussa. Höpsistä. Aina pettämätön Ravelry muistutteli, että Birkin on aloitettu tammikuun alussa tänä vuonna. Aloituspäivämäärä ei suinkaan ole ainoa asia, jonka olen tämän paidan suhteen unohtanut. Ei nimittäin ole haisuakaan, paljonko käytin siihen lankaa. Tai no jos haisuksi lasketaan se, että ehkä 5 ja 6 vyyhtiä Tukuwool fingeringiä, niin hyvä, sitten on haisu. Mutta miten voi ihminen unohtaa miltei kaiken, vaikka paidan neulomisesta ei ole kuin hetki aikaa?

Sen osaan sanoa, että muutokset jäivät vähiin. Vaihdoin kaarrokkeeseen isomman puikon ohjeen mukaan, mutten vaihtanut puikkokokoa enää kaarrokkeen päättymisen jälkeen, vaan posottelin loppuun samalla puikolla. Neuloin myös resorin samalla suurimmalla koolla, koska en ymmärrä tiukkoja resoreja ollenkaan. Hihat ovat ylipitkät ja pidän niitä enimmäkseen käänteellä, kuten alimmasta kuvasta näkee. Kuvittelen neuloneeni lisää mittaa myös vartalo-osaan. Kaarroke on jetsulleen ohjeen mukaisilla puikoilla ja tiheydellä. Valmis paita on kostutettu ja levitelty mittoihinsa, pingotusta ei tarvittu. Ilmeisesti joillakin on ollut hankaluuksia saada vaate asettumaan kauniisti tiukahkon kaarrokeosan takia, mutta ainakin tämä minun Birkinini ei ole osoittanut mitään vinkeitä, vaan paita istuu hyvin, kaarroke ei nouse olkavarresta hartioille ja kaikki on mallillaan. Ei valittamista. Toki paitani on väljä (koko M), enkä pyrkinyt niukkaan ilmaisuun, päinvastoin.


Tukuwoolia nähdään varmasti puikoilla myös jatkossa, sillä voitin Tukuwoolin KALissa lankaa ennen joulua neulomallani Stormtroopers -pipolla. Jos ymmärsin oikein, tulossa on peräti uusia sävyjä! Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi voittanut yhtään mitään ja olen aivan mielissäni. Kerrassaan loistavaa!

PS. Kuvissa oleva pipo on Westknitsin Raxtur. Sen lanka on Novitan Suomivillaa, joka taisi jo poistua markkinoilta. (Jostain syystä Blogger ei suostunut tekemään linkkiä vanhaan Raxtur -postaukseeni, joten jos kiinnostuit siitä, kirjoita tämän sivun oikean yläaidan hakukohtaan "Raxtur" ja sieltä pitäisi löytyä reittiä eteenpäin).