22.2.2015

Harmaavarpunen

Jokin aika sitten löin kirveeni kiveen Catniss Cowl -tyyppisen härpäkkeen kanssa. Saattoi jäädä jotain hampaankoloon, koska saattelin maaliinsa samantyyppisen, mutta enempi täti-ihmiselle sopivan version samasta aiheesta. Ihan kymppi se ei ole, mutta rohkenen ounastella siitä ns. pitovaatetta.


Malli: L´Enveloppe, suunnittelija Sally Melville
Lanka: Novitan Suomivilla värisävyssä 045, menekki ehkä 7-8 kerää. Sori, että olen niin huono näissä langanmenekkiasioissa.
Puikkoset olivat 4,0 mm.


Kuten blogin nimikin kertoo, olen - ja olen aina ollut - harmaan sävyjen ystävä. Tiedä sitten, onko harmaata katseltu tälle talvelle jo vähän liikaakin, sillä jotain tehostepotkua tahi raitaa minulla teki härpäkkeeseeni mieli. Tarkkasilmäiset huomannevat, että päädyin sitten rohkeana tyttönä toiseen harmaan sävyyn, joka kiertää virkattuna reunuksena pitkin työtä ja sen saumoissa. Tosi rajua. Lisäksi riehaannuin askartelmaan härpäkkeen etukulmaan puuhelmikoristeen, joka on itse asiassa aika jees.

Koska olen selvästi jonkinlaisessa kevätvillissä, lähdin mukaan myös ilahduttamishaasteeseen, joka napasahti tähän osoitteeseen Soilelta. Hetken fundeerattuani päätin puolestani ilahduttaa Juttaa. En tiedä, onko siellä pikkulapsiarkea elävällä ihmisellä miten paljoa aikaa haasteisiin, mutta varo vain Jutta, minä aion ilahduttaa sinua joka tapauksessa. Systeemin säännöt ovat seuraavat:

- Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän)
- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastebloggauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kirjeen, kortin, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!
- Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa mukana olevia bloggaajia, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia.

Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille!

20.2.2015

No tuota, ei mulla korppia

Kyllä on taas jekutettu niin, että ihan poskia kuumottaa. Lupasin lähettää korpin, kun on valmista. Ensinnäkään ei ole mitään valmista. Luettu on kyllä, jopa niin, että oikein rupesi tekemään mieli lankaisten harrastusten pariin. Toisekseen mulla mitään korppia ole, edes varista. Saatte siis tyytyä tähän meille jo jokunen kevät sitten ilmaantuneeseen vaaleanpunaiseen tipiin, joka on siitä lähtien asunut enemmän tai vähemmän tiiviisti teepaketista tehdyssä pesässään. Tsirp!


Ja tipin viesti on se, että täällä aletaan selkeästi heräillä talviunilta. Lastenhuoneen puukin jo kukassa. Vielä kun saisi influenssasta kärsineen pesueensa jaloilleen, että voisi vallan riehaantua omien hommiensa kanssa. Tunnen kummallista kuumotusta ompelukonetta kohtaan; saattaa olla, että aloitan siitä. Pitää vain napata ensin kiinni se kuuluisa Inspiraatio! Ihan jo jänskättää, että mitä sillä on mulle tällä kertaa.


2.2.2015

Lähetän korpin, kun on valmista

Kuumetauteja, synttärihumua ja sen sellaista. Ja sitten keksin ruveta harrastamaan lukemista oikein urakalla. Huomaatteko, miten kiemurtelen kuin mato koukussa ja koetan keksiä tekosyitä sille, miksi käsityörintamallani (ja blogissa) vallitsee kuolemanhiljaisuus?


Tai ei sentäs, karkasin liioittelun puolelle. Mutta totta on se, että katsottuani putkeen neljä tuotantokautta Game of Thronesia en meinaa selvitä ko. fantasiasta reaalielämään ollenkaan. Hälventääkseni vieroitusoireita päätin ryhtyä lukemaan kyseisen Hbo-tuotannon takana olevaa kirjasarjaa, jossa sivuja todellakin riittää. Toki minä yritän neulasta aina jossain raossa, mutta pelkäänpä, että valmiin tulo kestää. Tämän blogin takia ei siis kannata olla vähään aikaan valmiusasennossa, minä jään toviksi lukulomalle.

Kuvissa Onni yrittää tehdä selvää lankakerästä, jonka toisessa päässä on keskeneräinen L´Enveloppe. Ja ne kaksi muuta ovat edelleen kesken. Tietysti.


18.1.2015

Lypsykän paita

Ei tullut itselle neuletakkia, mutta paita kumminkin. Paidan omistaja syyttää Soilea, joka mainitsi edellisen postauksen kommenteissa koodisanan "kissa". Siitä se nimittäin sitten lähti.


Kissa ei osaa paitaansa arvostaa, mutta tarpeeseen se tulee. Paidasta puuttuu niskaosasta talutushihnan reikä, koska tätä (meille täysvillinä tullutta) kattia ei voi vielä hihnassa ulkoiluttaa, kuten sitä toista. Kissa on totutettu kyllä valjaisiin, mutta on edelleen niin arka ja säikähtäessään täysin hallitsematon, ettei parveketta pidemmällä ole juuri käyty. Paitaa tarvitaan lämmikkeeksi eläinlääkärimatkoille; niitä tämän eläimen kanssa on tehty enemmän kuin talous sallisi. Panin mielihyvällä merkille, että villapaita toimi kuin pakkopaita: kaikki vauhti eläimestä katosi. Jospa saisin sen paitaansa puettuna jatkossa helpommin myös kuljetusboksiin.


Leikkasin paitaa varten edellisen postauksen takista toisen hihan irti. Mittailin kissan käsikopelolla ja tarkistin leikatun hihapalasen leveydeltään ja pituudeltaan suurin piirtein sellaisiksi, että sinne saattoi tällaisen laihan rimpulakissan kuvitella. Hihan mittaa riittää kissan kaulasta masuun saakka; etutassuille leikkasin reiät. Hihaa ei huovutettu, koska pelkäsin tämän kyseisen pedon olevan vaikea puettava ja halusin neulokselta joustoa. Ajoin paidan reunat ja tassujen aukot ompelukoneella purkautumisen ehkäisemiseksi ja koristelin ne villalangoilla. Kaulus on käännettävä. Nopea ja helppo projekti ja tuli just sellainen, kuin pitikin. Lopusta villatakista huovutan todennäköisesti jonkinlaista pohjallista kuljetusboksiin, ettei kissakaveria palele, jos ja kun joudutaan pakkasella lähtemään lääkäriin.

Pahoittelen kuvien harmautta. Vaikka tyyppi tyytyi kohtaloonsa ja oli ihan muina kissoina, päätin silti toimia nopeasti ja keveällä kuvauskalustolla. Joten kännykällä mentiin. Postauksen otsikko johtuu siitä, että kissan Lysti -nimi kääntyy kotioloissa usein Lypsyksi.

11.1.2015

Voi sentään

Ettei nyt vain kukaan kuvittele, että kaikki sujuu täällä kuin tanssi ja langat suorastaan soljuvat käsissäni, niin ihan vaan siltä varalta näytän viimeisimän hankkeeni. Se lukeutuu sarjaamme ei-olisi-kannattanut. Juuri siihen samaan, josta ei olla ennenkään opittu mitään.


Löysin vihdoinkin laadukkaan tuntuisen norjalaisneuleen ja ajattelin kirjoa siihen kaikenlaista jo aiemmin tekemäni Fritt etter Fana -takin tyyliin. Nyt, kun olen kolme päivää kirjonut ja purkanut ja koettanut ottaa selvää, minkä värisiä kirjontoja takkiini oikein haluan, olen edelleen vailla sopivaa väricomboa. Ja juuri kun nostin käteni ylös ja ajattelin, että aivan sama minkä värisiä lankoja, niin keksin mieheni ystävällisellä myötävaikutuksella, että takin hartialinjakin roikkuu rumasti. Vaikka kirjoisin kultalangoin, niin ei se auta. Ilmeisesti olen pilannut itseni saumattomiksi neulotuilla neuleilla ja raglanhihoilla, koska tämmöinen alas laskettu hiha tuntuu vetävän vaatteen painoa alas ja sen sauma pakkautuu kummasti kainaloihin. Ja ehkä takki ylipäätänsäkin on liian iso, nyt kun olen kadottanut ne ruusunpunaiset silmälasit, joiden läpi vaatetta tuli aikaisemmin tarkasteltua. Väritkin ovat ärsyttävän valjut.

Jos siis haluaisin tästä takista vielä ns. soivan pelin, minun olisi purettava se osiin, kehiteltävä siihen parempi hihan istutus ja herra ties sun mitä. Ihan alkaa päätä huimata. Onneksi huomenna on työpäivä ja pääsen miettimään muita asioita.