13.5.2015

Voi pyhä Sylvi

Edelleen se sama 156 silmukkaa. Sillä erolla, että ne pahuksen nypykät ovat nyt jetsulleen eikä sinne päin. Kyllä, minä purin.


Paitsi hidas, olen nykyään siis myös takinkääntäjä. Oi, miten uhosinkaan, ettei nypyköiden heittelehtiminen heilauta minua mitenkään. Ei siihen tarvittu kuin Heidin viaton kommentti siitä, että ainakin häntä mokoma nyppisi ja miltei heti sen jälkeen muistin olevani surkea pilkunviilaaja ja nyhverö, joka ei varmaan ikinä näkisi valmiissa huivissa mitään muuta kuin heittelehtiviä nypykkärivejä. Sielunrauhani säilyttämiseksi otin, purin ja aloitin vaaleanharmaan osuuden alusta.

Nyt koetan päättää, olenko ylpeä itsestäni vai jokohan ollaan neuroosin puolella.

10.5.2015

Nakuhuivi

Minusta on tullut auttamattoman hidas ja se alkaa syödä naista. Ainakin kahdeksan ihanuutta odottaa puikoille pääsyä ja kesken oleva tekeleeni vain junnaa. Vaikka kuinka neulon, niin kolmiväriseksi aiotun huivin keskimmäinen raitaosuus ei lopu. Ei millään. Pitäisi saada leveyttä yli 180 silmukkaa, jotta pääsisi vaihtamaan väriä ja minulla on koko ajan 156. Siltä se ainakin tuntuu.


Sain Soilelta vyyhdin Isagerin alpakkaa ja sitä on hyvä pysähtyä hetkittäin silittelemään. Aivan ihana lanka. Ja jotain mystistäkin siinä on, sillä lanka hupenee hirmuista vauhtia siitä huolimatta, että neulojasta tuntuu, ettei mitään tapahdu. Ihan kuin sadussa keisarin uusista vaatteista, jossa huijarit ovat tekevinään keisarille vaatteita ja sakset leikkaavat ilmaa. Täällä käyvät kädet ja puikot ja takamus nojatuolissa levenee, mutta huivi ei. Lapsi nimittää keisarin uusia vaatteita nakuvaatteiksi. Tästä taitaa tulla nakuhuivi.

Huomasin, että huivin vaaleassa osuudessa nyppylärivit eivät osu kohdilleen, mutta arvatkaapa, aionko korvaani lotkauttaa mokomalle asialle.

2.5.2015

Raitapaita

Ompelusta tulee nuoruus mieleen. Yhteen aikaan olin enemmän sinut ompelukoneen kuin puikkojen kanssa; jossain vaiheessa taisin surauttaa iltamenoihin aina uudet vaatteet. Kun vaate oli valmis, minä olin valmis. Siihen aikaan isommat neuletyöt jäivät aina kesken. Puseroita neulottiin paloina eikä saumattomina pyöröillä, kuten nykyään. Taisin uupua aina ensimmäisen palasen jälkeen.


Ompelu on omituisen nopea tapa tehdä vaate. Sitä kun on hitaampana neulojana tottunut tahkoamaan yhtä neulepaitaa jopa kuukausia, tuntuu melkein laittomalta ommella valmis vaate yhdellä istumalla. Kuvan tunika ei tosin kuulu siihen joukkoon. Kangas toimii kuin kastemato; se supistuu lyhyeksi ja sen rengasmainen rakenne venyy ja paukkuu jopa kolminkertaiseen pituuteen lepotilan mitoista. Esimerkiksi kaula-aukon saaminen siistiksi vaati melkoisesti hermoja ja sain homman vietyä maaliinsa vasta resorin avulla. Tunikan kaava on 5/2013 Ottobre -lehden Friday Evening, kangas jotain nuoruuden perintöä omista jemmoista.

Käsitöiden osalta kevät on mennyt enimmäkseen ommellessa. Vaikka ompeluharrastus jatkuu, olen tullut siihen lopputulemaan, että olen enemmän kotonani hitaan, silmukka silmukalta rakentuvan neuleen tai virkkaustyön parissa. Mukava tehdä välillä syrjähyppyjä Husqvarnan kanssa, mukavampi palata nojatuoliin neuleen ääreen. Sinne olen menossa nytkin, minulla on harmaata villaa ja alpakkaa puikoilla.

19.4.2015

Sunnuntaita

Enimmäkseen töitä. Vähemmän pihatöitä - saatikka käsitöitä. Mutta jotain sentäs; hirmusti suunnitelmia ja toivottavasti myös maaliinsa asti eteneviä ideanpoikasia. Jotenkin kauhean hyvä fiilis.


Tänään oli ikkunanpesu- ja verhojen ompelupäivä. Varhaisteini sai huoneeseensa kettuja, päiväkoti-ikäinen ananaksia. Nuoremman neidin mekko kuuluu trikooharjoituksia -sarjaan, joka alkaa olla sillä mallilla, että uskaltautunen jatkossa yrittämään jo muutakin kuin pelkkää treeniä.

Mekon "kaava" täältä hivenen muunneltuna kainalo-osaston alueelta. Kaikki kankaat Eurokangas.

6.4.2015

Aurinkoa, kiitos

Neiti Keväällä on selkeästi käynnistymisvaikeuksia. Päätin vähän jelpata raukkaa valitsemalla koukulle semmoisia värejä, että jo nyt on kumma, jos ei rähmät lähde silmistä ja mieli virkisty. Pitäisi joutua töihin, hei! Orvokeilla, muurahaisilla, hämähäkillä ja leppäkertulla on silmään viilattu olo, kun ensin houkutellaan auringolla ulos lämpöön ja heti seuraavana päivänä viskotaan taas räntää naamalle. Että kyllä se voisi nyt riittää. Se räntä.