26.10.2014

Sexy time all the time

Käytin syyslomani viimeiset hetket swantsien ompeluun ja hauskaa oli.


Paitsi että en kyllä tiennyt, että sääret voivat olla liian pitkät. Mutta ilmeisesti näin voi olla, sillä miesten L-koon norjalaisneuleesta tuli minulle polvihousut. Vai ovatko nämä ne high-waterit? En tiedä, johtuuko lyhyistä lahkeista vai norjalaiskuvioista vai mistä, mutta minun tekee kovasti mieli lisätä jotain punaisia tupsuja lahkeensuiden ulkosivuihin heilahtelemaan. Näissä on vähän semmoinen päivitetty tanhuasumeininki.


Ihan parhaat kotihousut, vaikka mies täällä pyöritteleekin silmiään. Haluaisikohan se omat? 

25.10.2014

Treffit Arnen ja Carlosin kanssa

Kummallinen opus se Arnen ja Carlosin uusin. Ensin katsoin, että njääh, ei oikein mitään. Ja sitten huomasin pistäväni puikoille kirjan ranteenlämmittimet ja kun ne olivat valmiit, kääntäväni ihan pokalla vielä yhden sivun eteenpäin ja jatkavani samoilla langoilla pipoa.


Ja kun kerta Arnen ja Carlosin kanssa rupesin, niin toki piti neuloa joukkoon myös yksi joulupallo. Kuka löytää?
Malli: Kynsikuviolliset ranteenlämmittimet ja pipo Arnen ja Carlosin juuri suomeksi ilmestyneestä kirjasta Norjalaisneuleiden uudet kuviot. Mulla on ollut viime aikoina kirjaston uutuushyllyllä hyvä flaksi.
Langat: Harmaat ovat Dropsin Karismaa ja sitä kului kämmekkäisiin ja pipoon yhteensä molempiin yksi kerä vaaleanharmaata ja yksi kerä tummanharmaata. Muut langat ovat mitä sattuu jämiä jämäkoristani.
Puikot ohjeen mukaan, tosin pienemmälläkin koolla olisi pärjätty.
Hox: Lankojeni tiheys heitti ohjeen suosituksesta reippaasti korkeussuunnassa, joten pipon ohje on uudelleenkirjoitettu latvapuolelta. Osa ohjeen kirjoneuleesta puuttuu kokonaan. Niin ja joulupallon ohjetta ei tuosta uudesta kirjasta sentäs löydä, niitä on pilvin pimein herrakaksikon ekassa kirjassa Joulupallot.

22.10.2014

Harmaata villaa

Gudrun Sjöden ilahdutti minua jokin aika sitten talvikatalogillaan ja siellä oli eräs tunika, jota rupesi tekemään mieli aivan vimmatusti. Ainoa este minun ja tunikan välissä oli hinta, joka ylitti kipurajani. Hetkisen asiaa makusteltuani laitoin Gudrunin katalogin syrjään ja siirryin jatkokehittelemään asiaa Eurokankaan puolelle.


Ja niinhän siinä kävi, että ommella päräytin pikku-Husqvarnallani Eurokankaan harmaasta keittovillasta passelin pituisen tunikan sillä samalla kaavalla, jolla tein jokin aika sitten nahkapuseron. Myyjän kanssa arvoimme villakankaan ominaisuuksia ja tulimme siihen tulokseen, ettei kangas purkaudu ja siksi helmaa, kaula-aukkoa ja hihansuita ei ole päärmätty mitenkään. Tästä tuli siis todellinen helppokaava.


Gudrunin tunikassa taisi löytyä kukkasta vain toisesta hihasta, minä sen sijaan olin tuhlailevalla päällä ja tuumasin, että parempi molempiin. Edellisessä postauksessa on piirrosmalli kukkaviritelmästäni, jos joku haluaa testata kuviota omissa projekteissaan. Siellä lehdissä oleva kaunis vihreä on tosin jo ehtinyt hihoistani kadota, sillä suoraan sanottuna se rupesi riipimään silmää.


Kuvaajana toiminut mies käski olemaan eläväisempi. Olisiko tämä nyt sitä? Ja siltä varalta, että joku haluaa samanlaisen paitulin, niin speksit tässä:

Kaava: Suuri Käsityö, 8/2014 (nahkapusero raglanhihoilla)
Kangas: Keittovillaa Eurokankaasta
Kirjotut kukat hihoissa: Katso tämän blogin edellinen postaus. Kirjonnassa käytetyt langat enimmäkseen Pirkkalankaa.
Vaikeusaste: Jos minä osasin, sinäkin osaat.
Inspiraatio: Gudrun Sjödenin talvimallisto. Mallina käyetty tunika löytyy, kun rullaat aivan sivun alas.

EDIT. Sen verran tuntuu tuolla kommenttilootassa olevan Eurokankaaseen lähtijöitä, että laitan vielä kankaan tarkemmat tiedot tähän, niin tiedätte kysyä. Eli kangas on NOVE-keittovillaa. Se pitää sisällään 85% villaa ja 15% polyamidia. Metrihinta oli 19,90 e.

20.10.2014

Wannabe Gudrun Sjöden

Syysloman kunniaksi päätin, että nyt on aika. Olen jo pitkään pyöritellyt mielessäni kirjontaa villalangoilla, mutta kynnys on osoittautunut kovin korkeaksi. Alla todiste ensimmäisestä yritelmästäni, joka tietysti olisi voinut mennä paremminkin, mutta noin niin kuin kylmiltään heitetyksi ihan kelpo suoritus. Minulle kelpaa.


Idea kukkaan on kirjastosta löytyneestä teoksesta (Onerva Lääperi, Kirjo mummolan malliin) ja sen eräästä villakangaspöytäliinasta 1900-luvun alusta. Piirsin kuvan perusteella itselleni mallin (kuvassa tuo taidokas tussivedos:)) ja annoin palaa. Laakapistot - lieneekö termi edes oikein? - pelottavat minua ja siksi kukkasen koristelussa on menty sieltä, missä aita on matalin. Lehdet tekisin jo nyt toisin, mutta en usko lähteväni noita enää vekslaamaan.

Sellaisen havainnon jo ehdin tehdä, että Pirkanmaan Kotityön Pirkkalanka on tässä hommassa kova sana. Paksummilla, alunperin neulomistarkoitukseen hankituilla langoilla ainakin tämmöisen noviisin työn jälki ei ole kovin kaunista katsottavaa, kun taas nuo Pirkalla pistellyt (ruoste ja voimakkain punainen) vaikuttavat kaikin puolin somemmilta. Pirkkalankaa on siis hankittava lisää, mikäli harrastus tästä kovin laajenee. Mutta tehdäänpä tämä ensin loppuun, siihen ei mene enää kauan!

19.10.2014

Touko-Pouko täällä. moi

Siis täällähän on touhuttu vaikka mitä, mutta jostain syystä hommat ovat menneet enimmäkseen pyrstölleen. Silleen tyylikkäästi.


Syytän Nastia päätään nostaneesta pipovillityksestä, jonka seurauksena Ravelrystä on ladattu parin viime päivän aikana myssyohje poikineen, mutta intomieli ei ainakaan tähän asti ole konkretisoitunut valmiina päähineinä. Kokemusta on kertynyt lähinnä eri lankalaatujen ominaisuuksista toistuvissa purkamis- ja uudelleen neulomistilanteissa. Argh. Olen siis pöljäillyt urakalla. Ja aina kun kässäpuolella itsetuntoni lerpahtaa, siirryn sisustuspuolelle. Niin myös nyt. Olen siis kävellyt ympäriinsä pikkukodissamme ja siirrellyt purnukoita paikasta toiseen. Tänä aamuna päätin tulostaa Rijksmuseumin kokoelmista jokusen taideteoksen seinällemme. Kuvassa näkyvän Maria Magdalenan katseen jälkeen tulostimesta loppui muste, kuinkas muuten.


Kaiken paskartelun keskellä keksin kaivata hieman piristystä ja sain päähäni, että pitäisiköhän pohjoisen tytöllä repäistä ja laskeutua miltei puoli Suomea alemmas Tampereen kädentaitomessuille marraskuussa. Ilmeisesti Tampereen messut ovat jonkinlainen Tapaus, joka pitää kokea.

Niin ja Arne ja Carlos ovat tuossa ihan vaan sen takia, kun sain herrojen uusimman napattua kirjastosta. Se pidemmälle en ole opuksen kanssa ehtinyt.