8.10.2017

Ohra-myssy

Sain jokin aika sitten Atena-kustannukselta neulekirjan, Hilary Grantin Pohjoiset neuleet, arvostelukappaleena ja tuumasin, että jotain pitää kirjasta neuloa, ennen kuin sanon juuta tai jaata. Ettei tule huudeltua puskista, vaan kirjoitettua Asiaa. Tuumasin hetken olevan hyvä ohuehkolle pipolle ja tovin pohdittuani päädyin myssyohjeeseen nimeltä Ohra.


Kirjassa on 27 erilaista ohjetta. On tosi nopeita, kuten minun silmiini omituisen lyhytvartisia kämmekkäitä, ja sitten myös niitä työläämpiä ohjeita, kuten villapaitoja. Kirja on siitä mainio, että voisin kuvitella neulovani siitä jopa useampia malleja, mikä ei suinkaan ole itsestäänselvyys näinä yltäkylläisyyden aikoina. Pääasioiden lisäksi huomioni kiinnittyi erityisesti kaula-asioihin ja vanhaan kunnon kauluriin - siis siihen nostalgiseen resorituubiin, jonka etureunassa keikkuu roiskeläppä. Minulla oli sellaisia lapsena ja jostain syystä se näytti silmiini uudelta ja raikkaalta. Harkitsen vakavasi ihan peruskaulurin neulomista takin alla pidettäväksi. Älkääkä nyt kuvitelko, että ohjeet puraisivat vain nostalgian nälkäistä täti-ihmistä, sillä talossa asuva yläasteikäinen Teini (synonyymi sanalle Nirso) piti myös niin kirjasta kuin sen malleista. Pisteet siitä. Voisin myös kuvitella Teinin itsensä neulovan kirjasta jotain, sillä esimerkiksi kirjoneuleiden joukosta löytyy mukavia, vain kahden eri värin projekteja, joihin tarttumista kirjoneulenoviisienkaan ei tarvitsee pelätä.


Neulemallit ovat hyvin skandinaavisia, kuten kirjan nimikin jo vihjaa. Malleissa ei sinänsä ole mitään uutta ja mullistavaa, mutta jotakin vastaansanomattoman viehättävää niissä on. Minimalistista? Kyllä. Minun silmääni kirja edustaa samanlaista estetiikkaa, kuin mitä japanilaisissa neulekirjoissa yleensä on; luonnonkauniita, meikittömiä malleja ja harmonisia sävyjä selkeällä taitolla - sanalla sanoen kirja on kaunis.


Malli: Ohra-myssy kirjasta Pohjoiset neuleet, suunnittelija Hilary Grant (Ravelry klik)
Langat: Keltainen lanka on kesän tuplagradientti neulefestivaaliostos La Fée Fil (Cites d´Or) ja harmaa lanka on puolestaan vironvillaa. Tekoturkistupsu on lapsen Saksan "löytö" viime kesältä. Se löytyi kirjaimellisesti orpona kadulta ja poimimme sen perempaan talteen.
Puikkoset ehkä 3,0 tai 2,75 mm. Puikkomitta ei ole ihan tarkimmasta päästä ja pyöröistä olivat merkinnät kuluneet pois. 

Entäpä testimyssy? Ohje oli selkeä ja malli helppo ja nopea. Tupsun tekoon en jaksanut ruveta, vaan pihistin tekoturkistupsun lapselta. Ei vaitis, lupasin hankkia hänelle uuden tilalle. Ainoa, mikä piposessa kismittää, on oma käden jälkeni. Neuloin jossain välissä aavistuksen verran liian tiukkaa ja löysäsin otetta, minkä takia lyhyellä matkaa on nyt sitten liian löyhää silmukkaa. Edes kostutus ei pelastanut tilannetta, vaan edelleen löysät silmukat paistavat pinnasta tarkasti katsottuna. Mutta se on siis minun eikä Hilaryn vika. Molemmissa käyttämissäni langoissa oli liukua värien suhteen: keltainen vaalenee ylöspäin mentäessa ja harmaa tummenee. Harmi vain, että tummempi harmaa ilmaantuu vasta myssyn päälaella. Tällä yhden pipon neulekokemuksella uskallan suositella kirjaa. Varsinkin, jos simppeli pohjoismainen design on lähellä sydäntäsi.

PS. Mitä tehdä Stephenin mysteerineuleen kaunssa? En ole vielä aloittanut, koska töitä, testineule ja Hilaryn pipo. Ja ennen kaikkea: koska olen stalkannut tietysti kaikki spoilerit. Tähän asti ei ole puraissut ollenkaan. Että aloittaako vaiko eikö aloittaa.. kas siinä pulma. Vaikka tuttuahan tämä on, sillä taidan marmattaa jokaisen mysteerin alussa ja olla sitten valmiin huivin kanssa kuitenkin aivan onnessani.

27.9.2017

Tulossa

Oho. Mistä lähtien syyskuu on ollut näin nopea? Karata nyt loppuunsa miltei huomaamatta. Olen aivan alkutekijöissäni lapasten, pipojen ja sen sellaisten kanssa. Itse asiassa olen ollut niin huono ihminen, että jopa edelleen olemassa ja elossa olevien talvineuleiden etsiminen ja kuntotarkistus on tekemättä. Aijai. Onneksi maailmassa on ystävällisiä sieluja, jotka auttavat hädän hetkellä. Sain arvostelukappaleena kerrassaan mainion neulekirjan, Hilary Grantin "Pohjoiset Neuleet", jossa on useampikin minua poltteleva pikkuneule ohjeineen. Itse asiassa ajattelin aloittaa kirjan pipolla heti, kunhan saan käsissäni olevan testineuleen pois puikoilta. Palaan tarkemmin kirjaan, kunhan pipo on valmis ja minulla on kirjasta jotain muutakin sanottavaa, kuin että sen kuvat ovat todella kauniita.


SukkaFinlandiaan en ole vielä ilmoittautunut (mietintämyssyssä), mutta Stephen Westin syysKALiin hyppään mukaan vaikka Stephenin mysteerit ovatkin olleet välillä minulle turhankin mystisiä. Muistaakseni sekä viime syksyn että kevään mysteerineulonnoissa päätin, että seuraavaan en kiirehdi mukaan, mutta niinpäs vain langat tuli tilattua hyvissä ajoin. Minulla on valmiina huivin kolme pääväriä ja ne ohjeen vaatimat (viisikö?) tehostevärit nappaan jämälankapussistani. Ainakin useampia keltaisia ja pinkkejä löytyy; katsotaan, mihin päädyn. Oikeastaan jo vähän jänskättää. Kuvassa näkyvät lankani on tilattu Lankakauppa Ilosta ja ovat merkiltään Primrose Yarnsia.


Kuka muistaa keskeneräisiä? Köhöm, jostain syystä aloittaminen ja uuden suunnittelu on ollut tänä syksynä enemmän mieleeni, mutta listataanpa silti. Olisihan se hyvä vaikka vähän muistutella, että mitä sitä olikaan jo melkein valmista. Alla näkyvässä kuvassa on mohairpontso, johon sain innoituksen Soilelta. Olen nähnyt Soilen sirkusteltaksi nimeämän Ninilchik Swonchon livenä ja se oli niin mainio, että päätin poltella omat mohairloppuni samanlaiseen. Koska minulla oli mohairia monenpaksuista, päätin jossain vaiheessa neuletta neuloa ohuemmat mohairit kaksinkertaisena. Mohairia siis kului ja kuluu edelleen. Olen poltellut aika hyvin sekä omat jämäni ja itse asiassa jo kohta Soilenkin (kiitos vielä kerran!) Olen ollut lisäksi niin kerettiläinen, että olen vaihtanut ihan pokalla lennosta lankaa toisen väriseksi, jos alkuperäinen laatu ja väri on päässyt loppumaan. Näin vaikka kesken kuvion. Olen tehnyt kuvion kanssa virheitä eikä edes mielenvieressä ole käynyt, että olisin ryhtynyt purkamaan. Kuviotkin ovat siis miten ovat, olen vähän viritellyt niitä. Täällä on siis tulossa varsinainen ylläripylläri Outin omalta askartelupaskartelupajalta.


Kun oikein pinnistelen, muistan hämärästi, että kyllä vain, briossihuivini on edelleen kesken. Siitä on puuttunut varmaankin jo yli vuoden vaatimattomat 20 senttiä. Jestas, että sen kanssa voi olla vaikeaa. Metsä kukkii -KALkin taitaa olla kohta maalissaan ja minulla on kaarroke tekemättä. Missäköhän ne puseron osat ja langat oikein ovat? Mietin vakavissani myös kesällä valmistuneen Knit`n Slide -huivin reunan uudelleen neulomista. Tekee ihan valtavasti mieli ottaa se musta mohair huivin reunasta ja korvata se ihan vaan merinolla. Se pörrö ei vaan minusta toimi. Harmi, jos sen takia jää muuten säpäkkä huivi pitämättä. Sitten on vielä yksi sukka kesken, mutta se on ollut jo kaksi vuotta. Siinä voisi olla minulle ihan tarpeeksi SukkaFinlandiaa, jos tekisin sen parin loppuun.

Mutta hei - eikö niitä ollutkaan tämän enempää? Pitäisköhän tehdä "neulistit" ja neuloa kaikki keskeneräiset pois, kuten Neulisti teki tuossa jokin aika sitten ja aiheutti täällä ihastuksenkaltaista huokailua? Sitten voisi aloittaa ne noin kymmenen uutta, joihin mieli palaa.

2.9.2017

Deschain

Toukokuussa neulasin ihanaisesta pellavasta Deschain -paitulin, joka meni metsään monessakin mielessä. Lanka ei riittänyt hihoihin ja vaikka muokkasin ohjeen leveyttä ja pituutta, fiilis ei ollut valmiin paidan kanssa järin kaksinen. Vaatekappale näytti ylläni todella oudolta. Etupaneelin pitsiosio jäi kuitenkin kummittelemaan mielen päälle sen verran, että päätin yrittää toistamiseen. Vähemmän ihkulla langalla tosin.

Anteeksi, että vääntelen naamaani tuossa alla. Aurinko häikäisi mahetsusti.

 
Malli: Deschain, suunnittelija Leila Raabe (Ravelryssä klik)
Lanka: Schoppel Reggae, 100% merino, menekki noin 7 ja puoli palleroista. Sävyn numero on 9093.
Puikkoset ohjeen mukaan.

Uusintamatsin mahdollisti Lankamaailmasta löytynyt villalanka, Schoppelin Reggae, joka on ihmeellistä tavaraa. Aivan kuin lanka olisi hiukan huopunut; vähän kuin villasta olisi tehty ohuita dreadlockseja eli ns. rastatukkaa. Vaikka lanka teoriassa onkin valovuoden päässä siitä nauhapellavasta, josta ensimmäistä Deschainiani keväällä neuloin, niin ei voi mitään, mieleeni tuli, että tässä saattaisi hyvinkin olla köyhän naisen villainen korvike. Koska lanka oli vielä alessakin, tuumasin, että testi kannattaa. Ja kyllä, Deschainista tuli ihan kelpo härpäke, kun siihen saatiin hihat ja tarpeeksi mittaa täti-ihmisen kupeiden peitoksi.


Tällä kertaa en muokannut silmukkamääriä. Ainoa muutos ohjeeseen oli se, että neuloin paidan pyörönä. Aloitin etukappaleen ohjeen mukaan ylhäältä alas, mutta jo hiha-aukkojen alalaitaan päästyäni laitoin silmukat odottamaan ja aloitin takakappaleen. Päästyäni samoihin mittoihin, yhdistin silmukat ja posottelein tulemaan pyörönä alas. Niin, ja tein minä takakappaleen helmaan lyhennettyjä kierroksia jokusen, jotta saisin etu- ja takakappaleen mittaa yhtään balanssiin. Etupuolella raskas pitsipaneeli venyttää neulosta alas ja se vaatii jo ihan symmetrian takia toimenpiteitä myös takaosassa. Pitsikuvio toistuu edessä kuusi kertaa.


Seuraavaksi pitäisi varmaan miettiä pipoja, lapasia ja sen semmoisia, mutta suurta poltetta siihen suuntaan ei ole vielä ilmennyt. Keskeneräisiä pitäisi saatella loppuun, mutta sekin tuntuu jotenkin kauhean hankalalta jo pelkkänä ajatuksena. Niiden sijaan olen aloitellut Soilen inspiroimana mohairneuletta ja pohtinut ihan tosissani, pitäisikö minunkin osallistua Sukka-Finlandiaan. Putositteko tuoleiltanne? Tiedän, ajatus on aivan päätön, mutta minulla ei ole yhden yhtä villasukkaparia ja niin, talvi on tulossa.

14.8.2017

Ranunculus

Tämä tarina alkoi Midsummer Haze -huivista, jota varten erehdyin ostamaan Lankamaailman alesta Onion Mohair&Wool -lankaa. Erehdyin siksi, että onnistuin hämmästyksekseni hankkimaan tavaraa, jota en uskonut olevan olemassakaan: lanka kutitutti, kynsitytti ja raavitutti ihollani, joka yleensä on kestänyt mitä tahansa. Huivi meni purkuun ja langalle piti keksiä sellaista käyttöä, jossa se ei pääsisi juurikaan kosketuksiin ihon kanssa. Siitä se sitten lähti. Ajattelin, että joku löysä paituli, jota pidetään jonkin toisen vaatten päällä, voisi toimia.


Malli: Ranunculus, suunnittelija Midori Hirose (Raverly link)
Lanka: Onion Mohair&Wool, 3 kerää
Puikkoset: 5,0 mm
Päällimmäisin ajatus: No, tulipahan tehtyä.

Onnistuin sitten valitsemaan todella löysän mallin. Ja vielä lyhytkin siitä tuli, vaikka jatkoin ohjeen mittaa jonkin verran. Tämä Ranunculus on juuri sellainen paidan malli, jota en oikeastaan tajua ollenkaan. Nämä lyhyet ja leveät härpäkkeet näyttävät ihanilta Ravelryn ja IG:n kuvissa, mutta livenä tällaisen täti-ihmisen päällä homma heiluu naurettavan ja säälittävän rajamailla. Ilmeisesti tämmöisiä pidetään löysien mekkojen kanssa; näin ainakin niissä somen kuvissa, joita minä olen ihastellut. Minä en juuri mekkoja käytä, löysiä varsinkaan, mutta ajattelin silti antaa Ranunculukselle mahdollisuuden, sillä kerrospukeutumisesta minä pidän ja tämmöinen outo pörrö saattaisi ihan hyvin toimia parin eri mittaisen paidan päällä liehumassa. Onpahan kerrankin jotain uutta ja eksoottista meikäläisenkin vaatekaapissa.


En tehnyt ohjeeseen muita muutoksia kuin vartalon sileään osaan nelisen senttiä lisää mittaa ja samoin helman resorikin on himpun verran ohjeen suositusta pidempi. Näin isolle naiselle jokunen sentti lisää ei olisi haitannut, mutta vaatteen luonne siinä olisi saattanut muuksi muuttua. Tein kaula-aukon silmukat todella löysiksi, koska toivoin kaula-aukon valahtavan niin alas, ettei neule joutuisi kovin helposti kosketuksiin kaulan ihon kanssa, mutta ihan en siinä onnistunut. Kuvissa kaula-aukon reuna näyttää epäsiistiltä ja taidan siistiä sen vielä virkkuukoukun kanssa ennen varsinaista käyttöön ottoa. Hihat olivat sellaisia viipokkaita, että kiersin hihansuut jo virkkaamalla saadakseni hihan muodon pyöreämmäksi.


Ostin lankaa alunperin kaksi kerää. Hain toiset kaksi lisää, eli yksi kerä jäi. Tekisi mieli ihan vimmatusti neuloa siitä viimeisestä kerästä pörröpipo, mutta kutinapuoli epäilyttää. Saas nähdä. Tuo langan siniseen taittava väri vaan on jotenkin niin hieno, että en haluaisi kerän unohtuvan kummalankojen surulliseen joukkoon. Itse asiassa huomaan tässä tuumailevani, että pitäisiköhän tempaista ja ostaa syksyn päälle jotain sinistä (hui) merinoa vaikka paitaa tai huivia varten... Kovin on outoja mielihaluja liikenteessä, huomaan. Nyt pitää olla tarkkana, että joku roti säilyy. Onneksi on jo uutta mustanharmaata puikoilla!

7.8.2017

Maltti ja harkinta

Tiedän, että otsikko kuulostaa halpahintaiselta Jane Austen -kopiolta, mutta mennään sillä silti. Maltti ja harkinta - tai pikemminkin niiden puute - on nimittäin ollut elämäni kantava teema käsityötaiteen saralla ja tänä kesänä eri toten.


Kaikesta tästä puhuminen on tietysti jokseenkin kiusallista, koska toki haluaisin antaa itsestäni jämptin ja tarkan naisihmisen kuvan. Toisaalta blogiani pidempään seuranneet lienevät huomanneet, että fiilispohjalta mennään niin hyvässä kuin pahassa. Kyse on ehkä temperamentti - ja luonneasioista. Kun neulotuttaa, haluan neuloa, enkä vätystellä mallitilkun kanssa. Olen huomannut kestäväni jopa purkamista ja useampia aloituksia paremmin kuin yhden pikkiriikkisen mallitilkun neulomista, kostuttamista ja kuivattelua. Minulla ei yleensä ole malttia odottaa seuraavaan päivään, jotta pääsisin kaupoille ostamaan oikeaa puikkokokoa tai sitä työhöni paremmin sopivaa lankaa. Aloitan niillä, mitä on ja heti. Silläkin uhalla, että purkuun menee. Ja lankakaupoilla minulla on harvoin aivan tarkasti tiedossani, mitä aion neuloa: minä hipellän lankoja ja ostan sitä, mikä sillä hetkellä tuntuu ja näyttää hyvälle. Hyvin on lankaa saanut neulotuksi silläkin tavalla ja tällä ollaan pärjätty. Mutta viime aikoina nämä vinkeeni ovat alkaneet jossain määrin kiusata. Vähäinen neulonta-aikani tuntuu tuhrautuvan enimmäkseen väärien valintojen korjaamiseen, purkamiseen ja paikkailuun. Tänä kesänä valmistuneet neuleet ovat laskettavissa yhden käden sormin. Sellainenkin käsi riittää, jossa ei ole kaikki viisi sormea tallella.


Joku aika sitten aloittamani Joji Locatellin Midsummer Haze -huivini tuskin valmistuu ihan heti, sillä aloitin väärällä langalla. Ihastuin väriin. Ja koska olin jo ajatellut haluavani huiviini mohairia, riitti, että lanka oli harmaata, edullista ja että siinä oli mohairia. Huivi oli pitkälti yli puolen välin, kun oli pakko lopettaa. Tajusin toki jo ostaessani, että lanka tuntui mohairista huolimatta (mukana oli 50% villaa) karkealta, mutta ostin silti (!). En yleensä kutise, mutta Onionin mohairvilla tuntui alusta asti kaulan iholla hankalalta. Lanka ei myöskään tehnyt oikeutta huivin pitsikuviolle. Kesti kuitenkin siis yli puolen välin huivia, ennen kuin minulla oli malttia miettiä asiaa rauhallisesti. Olisin voinut miettiä asian loppuun saakka jo ostopäätöstä tehdessäni, jos en olisi niin koheli. Jos malttaisin käyttää nuppilihastani kiireettä ennen neuletyöhön ryhtymistä, välttyisin monelta murheelta. Esimerkiksi tämä kuvissa näkyvä huivi olisi mielestäni vieläkin kauniimpi, mikäli olisin käyttänyt reunaan mohairia vain yksinkertaisena. Koetin olla kerrankin harkitseva, mutta en tälläkään kertaa miettinyt loppuun asti. Pelotti kait jättää kaikki reilusti yli 1200 reunasilmukkaa ohuen mohairsäiken varaan ja tein siksi tuplana. Mutta ulkonäöllisesti kevyempi ratkaisu olisi ollut - uskon - parempi. Ei minulla käynyt kolikon toinen puoli mielessäkään, ennen kuin olin tehnyt viheliäistä picot bind offia sen verran pitkälle, ettei minussa ollut enää naista purkamaan.


Malli: Knit´n slide, suunnittelija Stephen West (klik)
Langat kaikenmaailman ihanuuksia (Hedgehog Fibers, Walk Collection, Qing Fibre). Ideana oli lähteä siililangan Typewriter -sävyllä ja päätyä saman langan mustanharmaaseen Graphiteen - feidata, niin kuin nykyään on peräti trendikästä.
Puikkoset: 3,5 mm. Yhdet puiset KnitProt katkesivat, peijooni sentään.
Lopputulos: Yllättävän toimiva, vaikka on ehkä himpun verran turhan gootti. Se on tuo pikimusta kaksinkertainen Austermannin mohairsilkki tuossa reunassa, mikä sen tekee.


Huivistahan piti tulla väreiltään köyhä valko-musta-harmaa ryyditettynä joillakin speckleillä, mitä noissa langoissa nyt on. Tummasävyiset QingFibren Panda ja siililangan NightRide sisälsivät kuitenkin niin paljon värikkäitä roiskeita, että ei tästä nyt sitten mikään sumuun sulautumishuivi tullut. Vaikka lopputulos onkin minusta aika hieno, se on jälleen jonkinlainen esimerkki siitä, että minulla pukkaa lopputulos olemaan jotain muuta kuin mikä tarkoitus alunperin oli. Lopusta puheenollen: en tutkinut ohjetta sen kummemmin etukäteen (en tietenkään) ja oli melkoinen järkytys tajuta, että lopussa puikoilla on todellakin 1231 silmukkaa. Siis tässä pienemmässä koossa. Soile kyllä varoitteli minua etukäteen, mutta tietysti se meni enimmäkseen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta nytpähän tiedän.

Laitoin muuten uuden neuleen puikoille. Liikoja harkitsematta. Kyllä minä vielä joskus muutun. Ehkä.